Miksi juuri silloin, kun haluisi olla mahdollisimman nättinä ja tehdä hyvän vaikutuksen, kaikki meneekin just toisin päin? Miks just sillo mikään ei suju ja kaikki mitä olit suunnitellu niin ei toteudukkaan? Aamulla herätessä fiilikseni olivat todella hyvät ja ajattelin, että tästä päivästä voisi vielä tullakkin jotain..

Mulle tuli tänä aamuna juuri tämmönen fiilis. Tuntu, että vaikka kuinka olin suunnitellut kaiken valmiiksi ja kaiken piti olla niin hyvin, ei mikään loppuen lopuksi mennykkään niin kuin ois pitäny.

Nyt, kun kevät tuli ja lumet lähti, olen alkanut taas kulkea kouluun mopolla. Matkaan ei mopolla mene kuin noin viisi minuuttia, joten olin valmiina lähtöön viisitoista minuuttia ennen koulun alkua. Päätin vielä aamulla, että koska minulla sattuisi iltapäivällä vielä olemaan erään ihanan ihmisen kanssa sama tunti, niin laitanpa hameen sekä kengät, joiden pohjat ovat niin vääntyneet, että ne sattuvat jalkoihini. Mutta viisaana tyttönä ajattelin, että kun menen mopolla, ei minun tarvitse kävellä ja jalkani kestävät pienen kivun. Kaiken lisäksi, koska minulla oli hame, jossa ei tietenkään ollut taskuja, päätin, että jätän Ipodin kotiin, kun en voi mopoa ajaessa samalla kuunnella musiikkia. Sanoin vielä veljelleni, että katotaan kumpi on nopeemmin koulussa, sillä hän oli vasta lähdössä ja olin varma, että hän myöhästyy.

No kaikki oli tähän asti vielä hyvin, siis ennen kuin astuin ulko-ovesta ulos. Kävelin kypärä kädessä moponi luokse tai tarkoitukseni oli kävellä moponi luokse, mutta se tyssäsi siihen, että moponi ei ollut paikalla. Toisin sanoen isäni oli, minulle ilmoittamatta, ottanut moponi ja mennyt sillä töihin. Olisitte kuullut kuinka kirosin matkalla takaisin sisälle, ei ollut kauheen nättiä kuunneltavaa, voin kertoa! Kello oli siinä vaiheessa jo melkeinpä kaksikymmentä yli, joten minulla ei ollut aikaa kuin heittää kypärä takaisin sisälle ja lähteä kouluun.

Jotenka siis, kaikki suunnitelmani romahtivat. Juuri silloin, kun otan ne kengät joilla en voi kävellä, juuri silloin, kun en ota Ipodiani, jota voisin kävellessä kuunnella sekä juuri silloin, kun laitan hameen sateisena ja kylmänä päivänä, minä joudun kävelemään kouluun. Ja yllätys yllätys kaiken kukkaraksi satuin vielä myöhästymään ensimmäiseltä tunnilta, kun olin aikaisemmin hehkuttanut veljelleni kuinka olisin häntä aikaisemmin koulussa. Soitin isälleni matkalta ja sanoin, että "veit sitten moponi" johon hän vaan vastasi, että "mähän sanoin sulle.." Jaa, että missä välissä?
Toisin sanoen siis, sitten kun joskus saavuin kouluun satuin näyttämään aika.. mielenkiintoiselta. Jotenka siis se siitä hyvästä päivästä. Ei ikinä kannata luottaa ensivaikutelmaan, se ei pidä paikkaansa.

Huomenna toivottavasti paremmin.