Uskonnon tunnilla tän viikon maanantaina puhuttiin siitä, että mitä samaa on itellä ja omilla vanhemmilla. Mä keksin kolme asiaa. Ensinnäkin mä olen todella huono muistinen niin kuin mun isiskin. Mä hukkaan tosi paljon tavaroita, enkä todellakaan löydä niitä kauheen nopeesti, vasta sitten kun olen kääntänyt kämpän neljä kertää ympäri. Useimmiten multa hukkuu mun mopon avaimet tai kännykkä.

Toiseksi mä olen todella huono kokki. Mä osaan tehdä vain todella yksinkertaisia juttuja, tosin aika usein epäonnistun niissäkin. Kerran päätin repästä ja tein mokkapaloja.. joo, kyllhän ne syötyy tuli, mut ne ei kyll ollu mitää kauheen hyvii.. Ei siitä sitten sen enenpää. Ihan samallalailla mun isikin osaa, sen ainoot ruuat mitä se "osaa" tehdä on uunimakkara ja ranskalaiset (=usein ne on raakoja) sekä hernekeitto (=palaa aina pohjaan) Joten, jos näillä geeneillä mennään, niin vois olla ihan hyvä, että mun tuleva mies osais kokata..

Kolmatta asiaa mä mietin sitten kauemmin. Noi ekat on samat mitkä mulla on isin kanssa, joten yritin keksiä jotain yhteistä äidistä ja musta. Mun äiti tekee kaiken itse. Lahjat, tuliaiset, kortit, ruuat.. Tajusin, että niin myös minä, jos siis jättää ton ruuat-kohdan pois. Mä todella tykkään tehdä itse ja huomata sillä tavalla kuinka ihmiset ilahtuu, ja kuulee "sä oot jaksanu tehä, mä en ikinä jaksais.." Siitä mä tykkään ja myös tiedän, että mä oon onnistunu jossakin, yleensä siinä ilahduttamisessa.

Tuosta ilahduttamisesta vielä, kun siinä on semmonen juttu, että mä en vaan kestä kattoo jos jollakulla on tosi huono fiilis, vaan mun on pakko ees yrittää auttaa sitä. Mä en vaan voi seurata vierestä. Joku voi ilahtua siitä, että esim. luokassa menee istumaan viereen, ettei se jää yksin, joku ilahtuu, kun menee puhumaan ja joskus on kiva  ilahduttaa kaveria pelkästään kuuntelemalla. Jokainen ilahtuu eri tavalla. Mistä itse ilahdun? Kaikista arkisista asioista, jos joku kaveri sanoo käytävällä "moi, mitä kuuluu" Mihin tottakai vastataan, että hyvää, eikä sen enenpää. Niin siinä se ajatus, se on kiva juttu.

Mä otin tänää ison askeleen. Toivottavasti en turhaan ja tästä seuraa jotain hyvää. Tosin, mitä mä voin menettääkään? Joten suoraan tulta päin.. vai miten se nyt sit menikään?