Mä kävin tossa tunti sitten, koulusta päästyäni, katsomassa olenko saanut uusia kommetteja. Yksi oli tullut, uudelta ihmiseltä. Se on jännä miten ihmiset löytävät toistensa blogit, vaikkei niitä mitenkään mainostakkaan. Kiva homma, saa uusia lukijoita :)

Mä sitten siinä mietin, että mistä mä tänään kirjoitan. Mä oon huomannu, että kirjoittelen tekstin päivässä, mikä on mun mielestä ihan hyvä. Vaikkakin, kun aattelee, niin kuukaudessa niitä merkintöjä tulee yleensä 30. Se on aika paljon. Joten kyllä tänne kuukaudessa ja jopa viikossa, kerkiää aika paljon elämästään kertoa.

Mä en sitten keksinyt oikein mitään, koska vaikka mua ärsyttääkin nyt ihan kaikki, en jaksa jauhaa niistä tänne, kun on liian paljon asioita, joista valittaisin. Tekstistä tulisi aika pitkä, joten säästän teidät tänään siltä.. ehkä. Niin ja koska en tunti sitten keksinyt mitään, menin syömään. Ja nyt olen tässä taas.

En mä tiedä keksinkö nytkään mitään tosi tärkeetä, mistä mun ois pakko kertoo. Sen haluan kuitenkin sanoa, että tämän viikon lauantaina meille tulee espanjalainen tyttö, meidän kouluprojektin takia, viikoksi asumaan. Jännää nähä, että ymmärtääkö se mua ollenkaan. Kun en satu olemaan kauheen hyvä enkussa.. Onneksi veli on :) Mä laitoin sille äsken sähköpostia (sanakirja apuna tietenkin), koska haluun tietää siit pikkasen enemmän kun nimen, ennen ku se tulee. Toivottavasti se saa sen ja tajuuki jotaa.

Ensi viikko menee sitten siinä, sit on enää kaksi viikkoa koulua. Ja pääsen eroon kaikista ylimääräisistä ihmisistä, toisin sanoen, melkeen kaikista.. Meijänki luokkalaisten naamoja on joitaki kattonu sen yheksän vuotta, joitakin vasta kolme, mutta silti ne alkaa kyllästyttämään ja haluan uusia ihmisiä. Mä haluun kauas täältä, mä haluun kauas tästä koko paikasta. Se on varmaa, etten uudessa koulussani (on se sitten mikä tahansa) törmää kehenkään tuttuun.. Onneksi. Mä olin tossa alkuvuodesta, itseasiassa vielä noin kuukausi sitten sitä mieltä, etten halua lähtee täältä vielä minnekkään. Mieleni muuttui. Nyt vaan mitä pikemmin sen parempi. Aika mennä elämässä eteenpäin ja unohtaa KAIKKI vanha. Kai mä joihinkin tyyppeihin pidän yhteyttä tai ne muhun. Mutta en usko, että niitä kauheen montaa on. Varmaan joku pari ysii ja yks kasi. Siinä kaikki. Sitä tulenko kaipaamaan takas yläasteelle, niin jos nyt kysyy, vastaan, että en. Mutta jos kysyy syksyllä uudestaan, saatan vastata toisin tai sitten en. Riippuu tulevan koulun ihmisistä.