Kun mä rupesin kirjoittaa tätä blogia, mä päätin etten kerro siitä tutuille. En mä häpee mitenkään mun kirjoituksia tai mitään, vaan siksi, koska halusin pysyä täysin nimettömänä. Nyt tästä tietää muutama, mutta pysyn silti nimettömänä. Joka minun tapauksessani tarkoittaa myös sitä, etten halua kertoa esimerkiksi mitä musiikkia kuuntelen. Tämäkään ei johdu siitä, ettenkö kehtaisi kertoa lempibändejäni. Vaan mun mielestä nykypäivänä ihmiset, tavatessaan uuden ihmisen, tekee arvoinsa esim. musiikkimaun perusteella, eikä edes yritä kunnolla tutustua ihmiseen. "Ai sä kuuntelet sitä" ja lähtee pois.
Tämä on se syy, miksi en halua kertoa mitä kuuntelen. Musiikkimakuni on tosi sekalainen ja kuuntelen tosi erilaista musiikkia kuin kaverini. Mulla on kuitenkin yksi bändi, joka on niin massaa, että. Tuntuu, että jos kertoo kuuntelevansa sitä ja sitä bändiä. Ihmiset aattelee heti, et se on samanlainen kuin ne muutkin "fanit". Eikä heidän mielessä käy se pieni ajatus, että vaikka kuuntelee pinnalla olevaa bändiä, ei välttämättä ole samanlainen niiden muiden ihkuttajien kanssa. Jos tutustuu ensin ihmiseen, eikä kysy musiikkimakua. Saa selville ihmisen todelliset ajatukset ja luonteen, joiden perusteella voi tehdä mielikuvan ihmisestä. Ja jos tämän jälkeen kysyy lempibändiä ja se sattuu olemaan jokin suosittu bändi, voi aatella, että "hei tää tyyppi ei ookkaan samanlainen kuin ne muut."

Ei siis kannata tehdä ihmisestä ajatuksia pelkän musiikkimaun (tai jonkun muun) perusteella, tutustukaa ihmiseen kunnolla, ennen kuin voitte sanoa hänen olevan samanlainen "kuin kaikki muutkin"

Tää asia tuli mun mieleen tänään, kun kuuntelin ipodistani musikkia. Olin liittänyt sen kiinni semmoseen juttuun niin, että se soitti ne mun radio/cd-soittimen kautta. Laitoin sen soittamaan sekoituksella ja laitoin soittimen radion eteen. Veljeni kyllästyi musiikkiini ja rupesi ettimään jotain kivaa. Joten hän paineli "eteenpäin" nappulaa, jolloin siis biisejä tuli ihan missä järjestyksessä vaan. Veljeni ei nähnyt näyttöä niin, että hän ei voinut lukea, mikä biisi on seuraava. Vaan hän kuunteli biisin alun ja joko jätti sen soimaan tai laittoi seuraavan. No sieltä sitten sattui tulemaan yksi lempibändeistäni. Kiitos minun, vaikka pojat soittaa eri kielellä, veljeni osaa tyyliin kaikki biisit ulkoa, joten hän ei sitä vapaaehtoisesti kuuntele.
Biisi alkoi ja kun veljeni tunnisti sen, hän sanoi "hyii, tää on sitä.." ja vaihtoi biisin. Näin hän teki kolme kertaa peräkkäin. Sitten tuli biisi, joka oli tältä samalta bändiltä, mutta koska se ei ole lempibiisini, en ole sitä kauheesti soittanut, joten veljeni ei sitä tunnistanut. Hän antoi biisin soida.. "Tää on jännä.." Kunnes laulu alkoi ja äkkiä biisi vaihtui. Toisin sanoen, jos veljeni ei tietäisi, että tää on se bändi, hän kyllä kuuntelisi sitä. Hän siis suostuu kuuntelee tämän bändin tulevia biisejä :D

Ainiin. Sieltä sitten jossain vaiheessa tuli mun lempibiisi tältä bändiltä. Mä aattelin, että "jos nyt vaihdat sä oot kuollut." Veljeni tietää, että pidän siitä biisistä ja jotenkin aavisti mitä mä mietin. Ja tämä typerä otus meni ja painoi seuraavan. Siitä tuli hänelle sitten ihan kiva huuto, kun vaihtoi biisin. Eipähän tee sitä enää uudestaan. Nytpähän tietää, että se on ainut biisi, jota EI SAA KOSKAAN vaihtaa muuhun. Ei sillä, että se on mun lempibiisi, mut ku siihen liittyy niin paljon muistoja ja se tuo niin hyvälle mielelle, että sitä vaan ei voi ohittaa. Vaikka tämän biisin olisi kuunnellut esim. 20 kertaa peräkkäin, sitä jaksaa silti kuunnella ;D