Mulla on ollu tänään kaikin puolin kiva päivä :)

Aamulla yheltätoista löysin itseni sen tv-sarjan kuvauksista. Oli aivan mahtavaa! Tykkäsin tosi paljon ja jos uudestaan pyytävät, menen todellakin. Mahtava tilaisuus oppia miten noi hommat toimii. En voi siitä sitten sen enempää kertoa, sillä minulla on vaitiolovelvollisuus juonipaljastuksia koskien.

Puol kahdentoista aikaan tulin takas koululle ja jos jos mulla olis ollut joku muu kuin köksän tunti, olisin jättänyt menemättä. Mutta se on ainut tunti, jolle oikeesti haluan mennä.

Niin kuin aikasemmin olen kertonut, mulla on todella läheiset välit mun vuotta nuorempaan veljeeni. Me ollaan kuin kaksoset. Joka on aika ihme, kun ajattelee, että me ollaan sisaruksia, ei siskoja ja kun me ollaan aika samanikäisiä, joten uskois, et me tapellaan koko ajan. Mut ei me kyll tapella, oikeestaan ollenkaan. Meijän kaikki "riidat" koskee yleensä sitä, kun hän ei päästä mua koneelle. Tosin ei me olla siitäkään nyt pitkään aikaan tapeltu :) Me ollaan ihan pikkusista lähtien oltu tosi läheisii ja tehty aina kaikki jutut yhessä, mä en pärjäis ilman veljeäni. Mä muistan yhen tapahtuman tarhasta.

Mä olin just siirtiny "isojen puolelle" ja se tais olla eka viikko silleen, et veljeni ja minä ollaan eri ryhmissä. Yhtenä iltapäivänä, ennen päiväunia veljeni leikki kanssani tällä isojen puolella ja päiväunille molemmat jäimme samalla puolelle. Siitä lähtien, vaikka veli olikin vuotta nuorempi kuin muut, hän oli meidän isojen kanssa samalla puolella. Ei voinu tarhatädit meitä erottaa..Eli me olimme silloinkin "erossa" vain noin viikon.

Pahin eroaminen oli varmaankin se, kun mun piti siirtyä kouluun ja veljen jäädä tarhaan. Tosin mä kävin sen joka päivä koulun jälkeen hakemassa, että hyvin se vuosi meni. Mulle on vaan tosi tärkeetä, et veli on mun lähellä, koska se on varma, ettei se ikinä jätä mua ja se on aina mun turvana. Vaikka kukaan muu ei olisikaan.

Siinä on vaan pieni ero. Siis asioilla, jotka veljeni tietää ja, jotka haluaisin kertoa kaverille. Veli on mulle kaikki kaikessa ja se tietää mun elämästä tosi paljon. Suurimman osan oikeestaan. Kaiken mun ihastuksista, kavereista, koulusta.. ihan kaikesta. Mutta joitakin asioita hän ei vaan tajua, koska hän on jätkä. Ja siinä on se ongelma. Niinhän se on, että tyttö ymmärtää tyttöä aina paremmin, eikä jätkä voi ikinä ymmärtää kaikkia tyttöjen juttuja. Vaikka veljeni tietääkin kenestä tykkään, hän ei jaksa kuunnella, kun selitän kuinka hän hymyili mulle tänään tai kuinka hän puhui mulle, eikä hän osaa auttaa jos kysyn mitä mun pitäisi tehdä hänen suhteen. Siihen tarvitsen jonkun luotettavan ihmisen, jolle voin puhua tästä kaikesta. Mä en osaa olla hiljaa ja musta on kauheeta, jos mä en voi tehdä mitään.

Mä olisin halunnut kertoa, että miten mä viime viikonloppuna tapasin kivan hopparin, kuka on mun isospari ja kuka riiviö on mun pikkunen, mä olisin halunnut kertoa miten hauskaa mulla oli vappuna,kun vahdin mun serkkua sekä kuinka hauska päivä mulla oli tänään siellä studiolla.