Mä luin äsken noita mun edellisiä kirjoituksia.
Oon kirjoittanu juttuja aika laidasta laitaan..
Mikä voi toisaalta olla ihan hyvä, sillä ette kerkii kyllästymään :)

Mutta se lauantaina puhelu sai mut miettimään, että mitä tänne enää voi oikeesti kirjoittaa. Nyt oon sitä mieltä, ettei olis kannattanu tästä kellee mitää sanoo. Koska ei mun pitäisi aatella, että voinko mä tän tänne kirjoittaa vaiko en. Vaan mun pitäis pystyy kirjoittaa tänne, mitä mä haluan.
Mut kyllä mä nyt niin aattelen. Ainakin jossain määrin. Enhän mä tiedä oliko se ihan tosissaan, ku se sen mulle sano. Ihan sama. Tietää kuka tahansa, mä jatkan niin kuin aikasemminkin.
Mutta se oli epäreilu. Vois aatella toisia ihmisiä pikkasen enemmän.

Ei mua haittaa, jos tutut tietää mun blogista, pystyyhän tätä lukemaan ihan kuka vaan.
Etusivulta, kun tekstit voi joskus löytää. Ja onhan mun blogiin linkki muutamalla kaverillakin. Ei se mua haittaa, jos tutut tietää mun elämästä. Mutta mua haittaa se, että mun elämästä kerrotaan jotain ylimääräistä. Suoraan sanottuna juorutaan. Se on asia, jota en ymmärrä. Enkä myöskään tykkää.
Ja mä myös tiedän ketkä sitä tekee, mä tiedän ne ihmiset ihan varmasti. Uskokaa tai älkää.
En mä ihan tyhmä ole.

Viikonloppu sai mut aattelemaan muutakin kuin tätä blogia. Sitä, että mitä mä aattelen ihmisistä. Entisistä luokkalaisista esimerkiksi. Ei siitä sitten sen enempää. Mutta kaikista eniten mä aattelin mun tekstejä. Niin kuin mä sanoin, lukekoon kuka tahansa. Mutta mä en mielellään kuuntele sitä juoruamista. Koskee se mitä tahansa. Mulle saa jättää kommettia, en siitä todellakaan pahastu, toisin päin vaan. Mutta jos on ihan pakko selittää jotain omaa jollekkin, niin voisitteko ens kerralla jättää siitä kertomatta mulle?
Mä en halua tietää.

Ja sen haluan vielä sanoa, että jos tämä ihminen on jotakin jollekkin kertonut, niin voin kertoa, että olen hänelle ikuisesti vihanen. Se ei edes kuulunut sulle tai kellee muullekkaan. Se oli mun oma asiani.