Tänään. Tarkalleen just tällä minuutilla, mä täytän 16 vuotta.
Synttäreitäni ehdittiin juhlia kavereiden kesken jo reilu kuukausi sitten. Ihanat juhlat olivatkin. Lahjoja sain jo silloin. Ja tuli kyllä selväksi, että ne kaverit taitaa mut tuntea aikas hyvin :D

Äitiltäkin sain lahjan etukäteen, ei kuulemma jaksanut raahata lomalle mukaan. Aivan ihana uusi laukku. Just sopivan kokoinen ja värinen..

Mä oon tänä vuonna kokenu ihan sika paljon. Ja, nyt sen voi myöntää, mä olin tosi stressaantunu koko kevään. Ysin loppu ja kaikkee. Mä yritin tehä vaikka mitä, mutta kaikki mihin ryhdyin, meni pieleen. Aivan kaikki. Onnistuin jopa viidessä ekassa kuukaudessa sotkemaan kaksi kaverisuhdetta, joista toisen onnistuin kuitenkin lopulta selvittämään. Sain takas myös vuoden takaisin kaverin, mutta luultavimmin menetän senkin, kun palaan takaisin.. Mä myös sain tosi monet vihaamaan itteäni, tosin ne kyllä tais aika paljon johtua musta.

Mä oon tosi kyllästynyt olemaan surullinen, oon ollu sitä melkein koko alku vuoden. Syitä on monia. Niinkuin sanoi, mikään ei keväällä onnistunut ja tottakai se vaikutti mielialaan. Ja kyllä se tais näkyä, vaikka ei ollut tarkoituskaan. Kaikki vaan kaatu samaan aikaan päälle, eikä sitä voinut mitenkään estää.

Mä oon puhunut aika paljon siitä tapaturmasta viime aikoina, mutta tää on ensimmäinen kerta kahdeksan vuoden aikana, kun siitä oon puhunu, joten siitä nyt sattuu jostain syystä olemaan aika paljon ajatuksia. Ja se tuli tänä keväänä useaan otteeseen mieleen, niin en sitä oo ihan heti saanu työnnettyä sivuun. Mä tiedän, että olen joskus tosi hankala ja herkkä. Itken välillä ihan pienistäkin jutuista, tiedän sen, mutta en voi sille mitää. Kuuluu luonteeseen :) Mutta nyt kun oon siitä tänne kirjoittanu ja selvittäny jutut itteni kanssa, mä uskon, että pystyn siitä paremmin puhumaan, toisin kuin viimeksi keväällä kävi.. ja josta itseasiassa tän koko asian selvittely on johtunut..
 
Se, että mä oon kokenu vaikka mitä tänä vuonna ja ne kaikki kivat hetket, on kaverien syytä (tai ansiota). Tää kevät meni niin päin puuta kuin vaan voi mennä, mutta se on takana ja edessä vielä puoltoista kuukautta kesälomaa. Ihanaa.

Mä olin vielä vuos sitte tosi erilainen. Toisaalta ehkä on ihan hyvä vaan saada uusia näkökulmia ajatuksiin ja kasvaa. Vaikka mä kotona olen edelleenkin se isin pikkutyttö, mä en välttämättä halua olla sitä enää kodin ulkopuolella.  Oonhan mä jo 16. Moni olis kateellinen ;D

Nauttikaa kesästä, niin mäkin teen..

Mä palailen ekan kerran tossa parin viikon päästä, kaheksi päiväksi, jonka jälkeen lähen riparille isoseksi. Jos tulee jotain, niin laittakaa kommettia, mä luen aina, kun täällä pääsee koneelle.