Kuukaudessa kerkiää pelaamaan vaikka mitä. Mä itse oon testaillu erilaisia pelejä, etsien sitä oikeaa, missä olen ylitse muiden siis se kaikkien aikojen paras peli, jossa minä voitan.

Minigolf oli ensimmäinen laji. Mutta musta tuntuu, että se ei ole se oikea. Okei, se on ihan kiva peli ja tykkään pelata sitä. Mutta siinä on semmonen pieni ongelma, että siinä ei saa lyödä kauhee lujaa tai sit se pallo ei ikinä mee sinne reikään. Ja mä, kun en oikeen hallitse tuota hiljaista lyöntiä, joten se siitä. Pallon hain aika monesta jostain lähimmästä puskasta..

Sitten oli pöytätennis. No, siinä oli aikalailla sama juttu, kun tossa golfissa. Siinäkään ei kauheen lujaa saa lyödä tai se osuu seiniin ja kimpoo sieltä sitten ties minne. (Pelattiin siis sisätiloissa, neljän seinän sisällä) Me pelattiin sitä nelisteen perheen kesken ja täytyy kyllä myöntää, että jos mä en saa jotain juttua heti onnistumaan, niin mä saatan suuttua ja sillon myös lyön aika lujaa, joten perheeni sai muutaman kerran kumartua, kun satuin vähän innostumaan.. Se siitä siis. Päädyin siihen lopputulokseen, että se oikea tennis taitaa sopia mulle paremmin.

Mölkky. Kunnnon suomalainen perhepeli. Pelattiin sitä kummieni kanssa kesäillassa. Tunnelma oli mahtava ja sitä oli kiva pelata. Siinä vaan on se, että pitää olla tosi tarkka, jos haluaa kaataa vain yhden tietyn, joka löytyy sieltä kuusen takaa muutaman metrin päästä. Ja kun pitää olla tarkkana, niin pitää keskittyä ja silloin ei saa olla häiritseviä tekijöitä. Eli ei kahta kissaa, joita koira jahtaa tai viittä pikkukakaraa, jotka roikkuu sussa kiinni ja inttää, että onko jo niiden vuoro heittää. Ei siis mun laji tämäkään.

Kerettiin pelaamaan myös monia eri kortti-ja lautapelejä. Ne on kans ihan kivoja, mutta niihin kyllä kyllästyy aika pian. Varsinkin, kun voittaja on aina sama. Mun äiti on ihan lyömätön esimerkiksi yatzissa. Joten miksi pelata, kun ei kuitenkaan voi voittaa. Ehkä eri seurassa, voisi tämä onnnistua. Pitää varmaan testata.

Muistaakseni viimeinen laji, jota kerkesimme testata oli keilaus. Niin tavallinen kuin hohtokin. Ja tässä olin hyvä. Aina en tietenkään voittanut, mutta silloin kun jaksoin keskittyä siihen heittoon, niin kyllä niitä kaatojakin tuli. Tänään oltiin kanssa keilaamassa. Voitin ekan kierroksen, pistemäärä huimat 133! Mä en ole ennen pärjännyt tässä pelissä. Ei ole keskittymiskyky ollut koskaan kauheen hyvä. Ja, kun hermostun siihen, että epäonnistun niin mulle on ihan sama meneekö se pallo ränniin vai ei. Mutta ehkä mä oon jotakin oppinut, sillä tänään sain ainakin seittemän kaatoa. Joten taidan tämän nyt sitten julistaa
 VUODEN 2008 KESÄPELIKSI. Vaikka sitä voikin pelata ympäri vuoden ;)

Vielä viikkoa kesälomaa jäljellä, töissä menee sekin. Ens perjantaina olisi kuitenkin tarkoitus mennä vanhalla ripariporukalla vähän fiilistelemään muistoja.. Jos vaan saadaan porukka kasaan.