Mä en tiiä oonko mä taas vaihteeks suututtanu jonkun. Sanomisillani, sanomatta jättämisellä tai yksinkertaisesti vain olemuksellani. Varmaa tietoo ei oo, mutta mulla on vahva fiilis, että näin on päässyt käymään.

Mä oon koko kesän ollu menossa aina jonnekkin, kotona en oo kauheesti ollu, joten en kavereita ole paljoo kerenny näkemään. Itse asiassa tässä, kun miettii, niin tasan kerran. Yhden ainoan kerran mä olen tänä kesänä ollu mun kavereiden kanssa. (nyt en siis laske tähän mitään riparii tai niitä tapaamisia mukaan) Aika huono juttu. Musta tuntuu, et aina kesän alussa kaikki hokee toisilleen, et "nyt sit keritään näkee enemmän ja tehää kaikkee kivaa" Mun kohalla toi ei oikeen koskaan oo onnistunut, perheen reissut on yleensä sen estänyt.

Ehkä tämäkin siis vain syy tähän. Kummallakin omat kiireensä, ettei aikataulut sovi yhteen. Ens viikonloppuna on veljen konfis, mutta siit seuraava vkloppu mulla on yks juttu, johon kaipaisin seuraa. Ehkä silloin kerkeisin häntä näkemään ja vaihtamaan kuulumisia, jos vain käy. Toivottavasti. Jotenkin vaan tuntuu, etten enää tunne ihmistä ollenkaan. Pohdiskeltiin asiaa eilen toisen kaverin kanssa, kun vaikka olimmekin samassa paikassa, emme jutelleet toisillemme ja sitten hän lähti. Olisi ollut kiva kuulla uusimmat käänteet.. Ja muutenkin. Ei mekään siihen jääty, tuntu et oltiin ylimääräisiä.

Mä tiiän, että jotenkin ehkä saatan olla sellainen ihminen, josta joko pitää tai sitten vihaa totaalisesti. Mä en kyll oo viel keksiny, et mikä siihen on se syy, mutta näin se on tähänkin asti ollut. Yllätyksenä tosin eilen tuli, kun ihminen, jonka luulin vihaavan minua tulikin luokseni ja sanoi, että hänen mielestään olen aina ollut kaikista kaunein ihminen ja hän on aina ihaillut minua ja yrittää matkia tyyliäni. Mitäs siihen muuta kuin, että kiitos :) Joskus noinkin päin.

Ehkä syy siihen, että olen aika paljon yksikseni johtuu osin myös siitä, että mä oon niin kiltti. Tarkoitan siis, että kai munkin pitäis sitte polttaa ja rupee juomaan joka viikonloppu, et sais tähän elämään jotaa säpinää. Toimiskohan? Ainakin mitä eilen seurailin sitä elämää.. niin näyttäis toimivan. Mutta ei kai musta vaan olis siihen, eikä kukaan uskois, että se olisin minä.

Pikkunen: Hei, oot sä dokaamas?
Minä: "En, ku mä en juo."
pikkunen: "Aijaa, et vai ;) Mä näin, ku sull oli siideripullo kädes.."
Minä: " Joo, joo.."

Mutta siis. Olisi kiva kuulla ihmisestä. Odotin vastausta, mutta sitä ei kuulunut.