Lauantai-sunnuntai välisenä yönä eräs läheinen sukulaiseni soitti meille ja kysyi saako hän tulla meille yöksi. Oli kuulemma saanut kodistaan häädön.. Mä just olin kerenny aatella, et täll ihmisell ois jo menny paremmin, mut ei sit näköjään. Se on taas tätä elämän alamäkeä. Vaikka omalle kohdalle ei osukkaan, niin oon silti surullinen, koska ihminen on tosi tärkee mulle ja asiat vaikuttaa muidenkin kuin näiden kahden osapuolten elämään. Toivon todella, että he saavat asiansa kuntoon, koska tällä hetkelle hänellä menee huonosti ja se viina maittaa ihan kivasti.. Tästä johtuen meni sunnuntai ihan tiltissä ja naurettiin sohval kaikille tosi typerille mainoksille.. Nii ja nyt sit väsyttää..

Vaikka oonkin vähän allapäin asian johdosta, menee itelläni paremmin kuin hyvin. Tosin en kyllä tähän päivään mennessäkään ole vielä tajunnut tuota jätkien logiikkaa. Siis ylipäätänsä asioihin. Oon jutellu ihmisen kanssa nyt viikon verran, päivittäin, ja välillä tulee vastaan aika yllättäviäkin juttuja. Tosin oon kyll tutustunut häneen nyt paremmin ja hyvältä vaikuttaa.
Hän on tänään menosssa shoppailemaan ja kysyin, että tartteeko hän seuraa.
Minä: "Meetkö yksin?"
Hän: "Enköhän.."
Minä: "Seurassa on aina kivempaa..."
Hän: "Vihjailetsä jotain..? ;D"
Minä: "Voi olla.."
...............................................................
Hän: "Kyllä ne peilistä näkee mitkä sopii ja mitkä ei :D"
Minä: "Tyypillistä jätkiltä.."
Hän: :D

Mutta joo. Oon kyll nyt tosi ilonen.

Paras oli tänään kuitenkin, kun menin hänen ja kaveriensa luokse varmistamaan, että me nyt mentäisiin terveystiedon tunnilla atk-luokkaan, niin hänen kaverinsa tokaisee mulle nauraen; "Ja meiltä sitten kysyt?" Niin no.. Mutta kyllä mä ne liikkeelle sain ja olin vielä oikeessakin.