Mieliala ollu koko päivän tosi synkkä. Piti olla hiljaa koulussa, kun ei ääntä tullut ja illalla oli sitten töitä. Säästin ääntäni, ku tiesin että illalla on pakko pystyä huutamaan. Se rasitti aika paljon itteäni ja muita.
Kaverit väitti, että ne lukee mua kuin kirjaa ja uusi sivu on just käännetty. Totesin, ettei se auta mitään, kun ei sisältöä ole, sillä sivut ovat tyhjät. Kyllä se musta näkyy tiedän sen. Mietti jopa sitä, että olisin surullinen yhden luokkalaisemme vaihdettua koulua, mutta totesivat itse, ettei se ole niin.

Yhteisen tunnin jälkeen häivyin itekseni istuu portaille. Kaverit tuli hetken päästä ja kysy varmaan sadannen kerran mikä mulla on. Vihastuneena, hieman liian lujaa, sanoi, että mä olen kipee, enkä jaksa puhua. Se hiljensi ne. Kaveripoika käveli ohi kavereiden lähdettyä tunneillensa. Meinas tulla juttelee, huomas et oon surullinen, mut sit sitä taas revittiin eteenpäin.

*poika laittaa vihkoonsa jumpan jälkeen vesimelooni-tarran*
-"Miks sä laitoit just ton?"
"Noku tänään oli semmonen vesimeloonipäivä"
-"Ai ooksä syöny tänään vesimeloonia?"
"En."
-?
"Ku pelleille aina työnnetään naamaan jotain ruokaa, ni siks. Ooksä nähny?"
-"Joo, kyllä mä oon."
=Selvennys, meillä oli pelle-leikki :P

Kotiin päästyäni ei ollu fiilis yhtään parantunut. Nykyään olen todella harvoin yksin kotona. Tänään sain olla viis minuuttia. Se siitä sitten. Kello lähestyi puolta viittä, joka tarkoitti että työt alkaa puolen tunnin päästä. Olisin mielelläni hankkinut itelleni sijaisen, mutta ei näin lyhyellä varoitusajalla.

Onneksi en. Sillä taas tänään sain todistaa sitä, miksi mä oikeesti siellä olen. Miksi mä sitä teen.
Alussa lapsilta kysyttiin, että tuoko mun äiti mut jumppaan. Koko salissa raikui huuto; EIIII. -No oletteko te nähneet millä se tulee? Ujo tyttö viittasi ja sai vastata: "Sillä on moottoripyörä." Lämmitti kyllä mieltä.

Vaikka jouduinkin välillä myrkkykäärmeiden hyökkäyksen kohteeksi, nautin siitä mitä teen. Lasten ohjaaminen on just sitä mitä haluun jatkossakin tehdä. Ne ei valita, kommentoi, murehdi, kiusaa tai hauku. Ne innostaa, on iloisia, nauttii siitä mitä niille tekee, lausuu kohteliaisuuksia ja pitää maan pinnalla ja silti löytyy mielikuvistusta. Aivan ihania.

"Vauu sun kypärä on vähän ku prätkähiirien kypärä."
-"onks se hieno?"
"On, se on ihan sika hieno"

Kyllä sieltä kirjan takaa taitaa jotakin tekstiä löytyä.
Piilossa muilta.