Joka paikassa hoetaan kuinka --löydätte paremmin itsenne ja tunnette itsenne paremmin--

No joo mä en ole koskaan tajunnut noita juttuja, mutta ainakin ne sai mut miettimään millanen mä oon eri seurassa. Mä oon aina kelannut, että oon kaikkien suhteen samanlainen, mutta tätä pohtiessa tajusin, että se riippuu tosi paljon seurasta, et millanen oon.

Kotona ja perheen seurassa;
Mä oon se perheen blondi, joka ei kuulemma koskaan osaa tai tiedä mitään. Toisaalta taas, vanhempi kuin olen, niin esimerkkinä veljelle ja suvun ylpeys. Ehdottomasti isin tyttö.

Tuttujen ystävien seurassa;
Varmaan kaikista eniten oma itteni. Ei tarttee --ottaa mitään roolia-- kun tietää, että ne tuntee mut tarpeeks hyvin, ettei tarttee esittää mitään, vaan ne tietää niin heikkoudet kuin vahvuudetkin. Tälläsiä ihmisiä mulla tosin on aika vähän, mutta ne on sitäkin arvokkaampia mulle. Mä oon yleensä se, joka soittaa ja ehdottaa tapaamista, puhuu paljon, mutta myös tietääkin jotakin, niin yleensä se olen aina minä, kun joku ei jotain tiedä/muista, niin se jolta sitä kysytään. Tykkään kuunnella ja eniten elämästäni puhun juuri niille, joihin luotan täydellisesti.

Kavereiden seurassa;
Tykkään kuunnella muiden elämää. Opin silloin enemmän tuntemaan uudet ihmiset, jolloin tiedän, kehen luottaa tulevaisuudessa. Harvoin selitän mitään kauheen syvällistä omasta elämästäni, suojautumiskeinona.

Harrastuksessa;
Nauratan ja viihdytän muita sanomalla jotain todella tyhmiä ja lapsellisia juttuja, millaisia en esimerkiksi kavereiden ja ystävien seurassa koskaan sanoisi.

Töissä;
Ohjaajan roolissa tietenkin vastuuntuntoinen ja vanhempi, joka tietää mitä pitää tehdä. Toisaalta pitää olla jyrkkä, vaikka haluankin enemmän olla lapsille esimerkinä ja kaveri, vaikka se onkin välillä hankalaa. Välillä tuntuu, että haluu vaan heittäytyä niiden ajatusmaailmaan, mutta sitten taas muistaa, että ne kattoo yllättävän paljon mun tekemisiäni ja sitten taas ryhdistäydyn.

Yksin;
Olen mietiskelijä ja pohdiskelija. Monena yönä valvon parikin tuntia vain miettien asioista. Silloin oikeesti tulee ne oikeet tunteet ja ajatukset mieleen, kun ei kukaan ole niihin vaikuttamassa. Vaikka silloin ei puhukkaan ääneen ja ainoastaan itselle, mä tajuun asioista enemmän. Jos olen jotakin miettinyt koko päivän, niin sen vastauksen löydän yleensä vasta illalla.

Kai tää vähän selvitti millanen olen, ainakin itelle, jos ei muuten.