Pari viikkoa mulla kesti, että löysin vaatteet mitkä tänään laitoin kouluun. Kaverit tunnistavat mut helposti, yleensä, kun päältä löytyy aina jotakin pinkkiä. Kuitenkin meillä oli tänään mustaa ja valkoista teemapäivä, joten vaatteiden löytäminen oli yllättävän vaikeaa.

Olin koko eilisen päivän kaverin apuna koristelemassa salia juhlaa varten. Oli kyllä aivan mahtava päivä. Satuin siinä sitten lupaamaan hänelle, että olisin tänään päästä varpaisiin täysin teeman mukainen. Kotiin päästyäni tuli pieni paniikki, sillä kaapistani en löytänyt mitään, mitä voisin laittaa päälle. Niinpä päädyin soittamaan kaverin apuun. Ja kyllä kannatti.

Juhlan ekat ongelmat ilmestyi eteemme jo eilen, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Kaverini oli vastuussa koko tapahtumasta ja tunnin kuluttua tapahtuman alkamisesta törmäsin häneen ja hän pyysi seurakseen aulaan. Istuttiin sitten siinä ja sählättiin jotain omaa. Hän ei ollut kauhean pirteänä, koska tapahtumassa oli mennyt pieleen kaikki, mitä siinä vaan olisi voinut mennä. Yritin sitten piristää häntä ja taisin onnistuakin. Tosiaan en todellakaan innostunut vaatteistani ja sanoin sen hänellekkin, totesi mulle; "Mut kyllä sä noissakin näytät hyvältä." Piristi, koska hän todella tiesi, että en omista mustaa ja olin ettinyt vaatteita tosi kauan, sillä en voinut pettää hänen luottamustaan ;)
Lähdettiin siitä sitten samaa matkaa kotiin, kun ei kumpaakaan oikein se Haloo Helsinki innostanut. Oltiin varmaan aikas koomisen näkösiä taas vaihteeks; Mulla vaaleenpunaset housut ja kirkkaanvihree takki ja se täysin mustissa ja kädessä roikkuu mustat enkelin siivet. Ja sato vettä.

No joo. Huomenna sitten yhessä siivoomaan sali kaikista kahestasadasta ilmapallosta...