sain kuulla tänään treeneissä, kun miedän sijaisen sijainen oli joku ulkomaalaistaustainen, joka puhui kyllä suomea, mutta sanat olivat lähinnä hänen itsekeksimiään.. Oli sitten hieman hauskemmat treenit kuin yleensä..

Oon muutenkin ollu tänään hyvällä päällä.
Kavereita on alkanut tuntemaan jo tosi hyvin ja nykyään pystyy hyvin tietämään, miten kukin käyttää tilanteissa ja osaa kertoa näkyvimmät luonteenpiirteet. Tykkään tutustua uusia ihmisiin, kun niistä aina paljastuu sellaisia asioita, mitä ei itsestä löydä ja pystyy oppimaan itestä sitäkin kautta.

Tosin, rupesin kyllä tänään miettimään sitäkin, että kuinka paljon oikeesti vietän kavereideni kanssa aikaa. Koulussa nyt suurimman osan näen ja juttelen päivittäin. Sitten, kun sattuu vielä samalle kurssille kaverin kanssa kerkiää päivän aikana juttelemaan muutakin, kun niiden muutaman viidentoista minutin pituisten välkkien aikana hei-moi-mitä-kuuluu.. Eli koulussa jutut pysyy aika päällisinpuolin ajateltuina. Tosin tässäkin on poikkeuksia. Silloin, kun joku kiva ihminen sattuu kohdalle, niin olen jutellut yhden ihmisen kanssa kahdestaan ruokavälitunnilla 40 minuuttia syvällisiä liittynen hänen likkasuhteisiinsa. Että kyllä semmosiakin hetkiä kouluun mahtuu.
 Ystäville soitan sunnuntaisin, kun meill on joku "puhu koko päivä eurolla" juttu, niin sitten voi puhuu niin pitkään, ku juttua riittää. Silloin soitan ihmiselle, joita en ole koko viikkoon nähnyt ja haluan jutella ja kuulla hänen elämästään. Tunnin verran on nyt suunnilleen puhunut yhden ihmisen kanssa ja voin kertoa, että siinä ajassa kerkiää puhumaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Joten tällöin ei ainakaan mua haittaa, vaikka en olisikaan nähnyt ihmistä koko viikkoon tai pariin.
Sitten toki harrastuksissa näen kanssa paljon ihmisiä. Tosin niistä suurin osa on kavereita, joita näen sen kerran pari viikossa ja jutut ei ole kauheen syvällisiä. Perusjuttelua koulusta ja tylsistä päivistä. Mutta luultavimmin myös harrastuksissa nauran eniten, niistä vaan löytyy sellaset ihmiset, jotka on niin mun tyylisiä, että jutut on välillä hieman levottomia.. Tänäänkin ruvettiin kaverini kanssa vilkuttamaan kattoon, jossa mielestämme oli -kamera-, taisi oikeasti olla joku tuuletushomma. Hauskaa ainakin oli.

Jos nyt siis ajattelen kunnon vapaa-aikaa. Ilman koulua, harrastuksia. Niin en esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana ole kertaakaan nähnyt kavereitani, niin että jompikumpi olisi soittanut "hei nähäänkö tänään" tyylisesti. Tosin johtuu siitä, että itsellä niin paljon tekemistä, että sillon ku saa vaan olla, ni haluu olla himas yksin, vaikka kaksin onkin aina kivempaa. Niin ja mulla menee ristiin aina aikataulut kavereiden kanssa, että se on haasteellista löytää aikaa ja paikkaa, jonne molemmat kerkeisivät samaan aikaan.

Mutta toisaalta. Vaikken itse sovikkaan tapaamisia kavereiden kanssa, eivät hekään minun. Joten kai tämä näinkin toimii? Niin ja mese on kaveri :)