Tarina alkaa tänään tortai-perjantai välisestä yöstä. Jätkä tekstas mulle kymmenen aikaan, että miten menee. Laitoin takas, et vähä huono olo mut muuten hyvin. Kyseli, että kui ja, et se on huomannu et mua painaa jokin. Ihmettelin hetken aikaan ja sitten selitin sille vähän asioita. Laittoi takaisin, että on samanlainen ihminen kuin minä ja jos joskus haluan jutella niin hänelle voin tekstata ihan milloin tahansa. Lopuksi hän laittoi, että jos en saa unta, niin saan tekstata, mutta jos saan niin toivottavasti näen maailman kauneinpia unia<3
Ja kyllä, tuo sydän kuului myös mukaan, häneltä.

Tuli sitä taas viisi tuntia nukuttua. Koulusta tosin lähin jo kahentoista aikaan, kun en jaksanut mennä mantsan tunnille. Sitten tekstasin jätkälle ja yhelle likalle, et jos ei oo sunnitelmii ni tulis tänne mun luokse, et käytäs vuokraa joku leffa. No kyllähän ne sitten tulikin. Kuuden aikaan lampsittiin kaikki kolme tohon lähimpään vuokraamoon ja puolen tunnin miettimisen jälkeen, me löydettiin hyvä leffa.

Tänne, kun päästiin ja jätkän ilme oli ihan kiva, kun näki mun ja veljen huoneen. Tutki kaikkee mahollista ja kaikki pienet tekstit mitä mulla huoneessa on kiinnitettyinä se tutki tosi tarkkaan. Sano vaan, et kiva lukee, ni selvii mustakin jotakin uutta. Meijän huoneen kone oli päällä ja hetken päästä jätkä sitten kysykin; "saanks mä kattoo.." Jotain se siinä sääti ja sit se kysykin, et pelaako mun veli jotain peliä. En osannu varmaks sanoo, must se pelaa, mut sit tää vaan sano, et luultavimmin on jutellu mun veljen kans..

Kello vähän päälle puoll kaheksan, ku me päästiin alottaa se leffa. Oli muuten hyvä. Sen jälkee jätettiin telkkari päälle ja vaan löhöttiin tos sohvalla. Loppuillasta keskustelu kääntyi taas kerran ihastuksiin ja seurusteluun. Likka kertoi eka sen ihastuksen kohteen, kun jätkä ei sitä vielä tiennyt. No, sitten kääntyi puhe minuun.
J: entäs sinä sitten?
M: mitä minusta?
J: onko sulla ketää..?
M: jaa-a.. saattaa olla
J: okeeii.. haluutko kertoo kuka se on?
M: niin no..
J: ei oo kyllä pakko, mut mä haluisin kuulla..

Hän kertoi viimeisimpänä, mutta sekin minua vähäsanaisempana.
M: entä sinä? onko sulla joku?
J: öö.. no ainahan sitä jotaa kattelee.. Mut mä aina vaan jämähdän sille kaveritasolle tai sit kukaan ei vaan lähene mun kanssa..
M: täytyy sunkin tehä sille asialle jotaa.. Onks se meijän koulussa?
J: ... mut silleeki ku aattelee, ni en mä oo kenenkään muun likan kanssa ku sun..
M: nii..

Kahentoista jälkeen me lähettiin kävelee asemalle. Siellä päässä saatiin seistä päälle viistoista minuuttia. Puhuttiin halaamisesta ja siitä, kun joistakin tietyistä ihmisistä tietää, että vaikka niiden pää olis mahan päällä ni ne ei tarkota sillä mitää tai pidä sitä minää. Tää jätkä sano, et vaikka tää tyttö halais sitä tai jotaa ni se tietää et siihen ei liity mitää, osin siks et sill on joku. Mä odotin kauan, et se ois sanonu musta samaa, et vaikka me halaittais nii se ei tarkota mitää. Mut se ei sanonu sitä. Ja junan lähestyessä tämä totesikin jo perinteeksi muodostuneen; anna hali, ku en mä suakaan nyt nää ;D Halas vielä lujempaa, ku aikasemmin.. Se oli hyvä lopetus hyvälle perjantai illalle.

Tätyy tähän vielä sanoa, että en ole äitin kanssa tänään taikka eilen jutellut, mutta sen verran pitkään se tätä jätkää katto, että luultavimmin se siitä viell jotain kyselee..

//Tulihan se sieltä, ku vähän aikaan odotti.
M: no nyt säkin tiedät ketä mun kavereita on..
Ä: joo niin.. no onks se sun poikaystävä?
M: no ei ole
Ä: onhan ;)

Mä arvasin tän. Heh.