Itsenäisyys.

Joo, oon kuullu siitä monta puhetta eilen, kun istuin ensin koulun itsenäisyysjuhlassa ja sen jälkeen ylppärijuhlissa. Mulla ei oikeestaan jääny niistä paljoa muuta mieleen, kun toinen niistä ylppäripuheista.
Hän sanoin niin hienosti; "Teille sanotaan koko ajan, että elämä on teidän edessä. Älkää uskoko sitä.
Teidän tulevaisuus on edessänne, menneisyys takananne. Elämä, se on tässä ja nyt. Uskokaa sitä."

Tähän väliin siis toivotan Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Mä ajattelen eilen noiden puheiden jälkeen, että nyt itsenäisyyspäivän kunniaksi kai munkin pitäisi kirjoittaa siitä, mitä itsenäisyys mulle merkitsee. Olishan se ihan hyvä vaihtoehto. Ja kyllä siitäkin tekstiä syntyisi, en väitä vastaan. Mutta jotenkin vaan se ei nyt just istu tähän juttuun. Kai se on vaan liian perus.

Mä mainitsin aiemmin, että olen saanut ystäväpojan.
No olen tässä sitten sanoja kääntänyt ja vaihtanut, muuttanut ja kokeillut.
Ystävä.
Poika.
Ystäväpoika.
Poikaystävä.

Monta eri merkitystä. Ja moni ihminen näkee asiat ihan eri tavalla, vaikka asia on todella yksinkertaista. Eikä siinä kai pitäisi olla mitään ongelmaa. Ei kai siinä olekkaan.
Mutta mun äidillä on. En muista olenko maininnut, mutta siis sehän kai luulee että mä seurustelen tän jätkän kanssa, ei usko sanon mä mitä tahansa. Ja se on sitten levittänyt mun asioita ympäri kyliä. Mä eilen illalla tein tän jätkän joululahjaa ja näytin sitä mummolle kysyen miltä se näyttää.
Mummo: onhan se hieno, vähän ison näköinen..
Äiti: no kysy nyt kenelle se on.
Mummo: no kenelle sä noita teet?
Minä: jätkälle. (sanoin siis tän pojan nimen)
Mummo: ai yhelle jätkälle?
Minä: joo yhelle..

Juttelin noin kahteen asti yöllä mummon kanssa. Me nähään tosi harvoin ja aina se saa kuulla mun asiat äitiltä eli siis mun asiat puoliks väärinä. Kyseli kaikkea ja ymmärsi tosi hyvin, kun puhuin uudesta vuodesta ja siihen liittyvistä suunnitelmista. Tais se ymmärtää, että mä en seurustele. Että me ollaan kavereita.

Ja tänään äiti ja mummo sanoivat mulle, että mun pitäis näyttää niille mun sulhasen kuva, vastasin, että joo kymmenen vuoden kuluttua.

Mutta äiti ei taida enää olla mun ainut ongelma siis tän jätkän suhteen. Sillä eräs parikymppinen sukulaiseni tietää jotakin, mitä mä en tiedä, joka mun pitäis tietää, koska muut ei sitä tiedä, koska mä en ole kertonut sitä mitä mä tiedän. Ja se ei suostu paljastamaan mulle mitä tietää. Siis tiedän, et se tietää jotakin liittyen muhun ja tähän jätkään, mutta mitä se tietää, no sitä mä en tiedä.