Mä oon elossa.. ainakin toistaiseksi.

Tää oli kans jotain niin ihmeellistä. Siis tää päivä. Aamulla treffaattiin meijän -työryhmän- kanssa aulassa. Jätkä kulki siitä myös ohi, mut heti sen huomas edelleen olevan möksmöks. Me viisi sitten jatkettiin meijän ystävänpäivän suunnittelua. Kai me taas hieman edettiin.

Kympin välkällä jätkä tuli siihen meijän kaa. No ei se mulle tai ystävälleni mitään sanonut, meijän porukan kolmannelle tytölle se kyllä puhu. Tämän kysyessä jätkältä, että mikä on hänen fiilis, tämä vain totesi, että asiat ovat nyt tosi sekasin. Ja mua kattoen sano, et kaikki taitaa olla omissa maailmoissaan tänää. Välkän lopulla tyttö kysyi jätkältä, että jääkö hän meidän kanssa suunnittelemaan. "Ei mua ole kukaan kutsunut" ja poistui.

Mä en edes muista, milloin mä olisin ollut ruokalassa syömässä ilman jätkää. Eilen ja tänään oltiin. Mä en oikein tiedä. Jätkä kysy multa tänään pariinkin otteeseen, et mikä mulla on, kun olen näin hiljainen. Kohautin olkiani. Kahentoista aikaan mä lähin hakemaan veljeni juna-asemalta, kun meijän koulus oli avointen ovien päivä eli ysiluokkalaiset sai tulla tutustumaan. Me tarvittiin jätkää avaamaan yhen huoneen ovi, et päästäis sinne suunnittelemaan ku aulaan tuli niin kauhee häslinki. Mä kävelin sen vierellä sinne. Eihän me kauaa keritty kävelee, kunnes se mun odottama kysymys sieltä tulikin;

"Minkä ihmeen takia sä olet mustissa?" -emmä tiiä. oon miettiny sitä itekki koko päivän. "whaat?! ethän sä yleensä oo, ku inhoot sitä.. Miks?" -Nii-in.. miks?

Emmä tiiä miks olin. Todellakin voin sanoa, et eka ja vika kerta, kun olen niin mustis mitä olin tänää. Mut mä protestoin. Tätä jätkää vastaan, sillä mä tiesin, et se tuntee mut niin hyvin, et tietää mun inhoavan ylikaiken mustaa väriä, etten ikin laittais sitä kouluun päälleni, joten tiesin sen aiheuttavan sen, et sen on pakko puhua mulle. Ja se toimi.

Kerto, et sillä on kauhee stressi. Kysyessäni, että mistä, niin kaveri kysy, et kaikestako. Tähän tää sano, et kunpa oliskin kaikesta. Sillä menee huonosti, mä tiedän sen, mut se ei oikeuta sitä pitämään meille mykkäkoulua.

Koulun loputtua me kokoonnuttiin ystäväni kanssa koulun sohville, siihen tuli sitten muutama muukin ja lopulta jätkä. Mä en ole koko päivänä kattonut sitä silmiin, mä en jotenkin vaan pysty, nyt kun olen kuullut tän kaiken. Se ei tajua, et vaikka se ei kertois, mä saan asiat selville ja se loukkaa mua vielä enemmän. Et se yrittää tän koko kuvion peittää sen alle, ettei se loukkais mua. Mut se tekee just päinvastoin. Kyllä se huomas, etten mä ole sen kanssa väleissä. Yritti muutaman kerran saada katsekontaktin, mut mä keskityin mun kynsiin. Ja kyll se varmaa siitki huomas, ku kaveri lähti ja moikkas, ni vastasin. Tää sanoo heti perään, et lähtee kans. Käänsin pääni ja olin hiljaa.

Jos se ei kerro mulle mitään, miks mun pitäis kertoa sille. Mä kuulen tällä hetkellä kaiken muilta. Tää koko juttu vie mun keskittymisen ja mun on koeviikolla mentävä kaikista aineista läpi.

MITÄ HITTOA MÄ TEEN?!

Porukkamme kolmas tyttö juttelee ja kertoo asioita sekä mulle ja ystävälleni sekä jätkälle. Se sano, et jätkä olis vaan -vahingossa- unohtanu meijät. Tai et se tuntee ittensä ulkopuoliseksi, mut et se ei kuitenkaan olis vihanen meille. Mä en tiedä muista, mut mun on pakko puhuu sille huomen. Taidan mennä aamulla kattoo sen wanhoja..