Ystävänpäivä oli loppuen lopuksi ihan kiva. Luulin, että joudun viettämään sen yksin kotona, mutta päädyin yhden ystäväni luokse koko illaksi. Katottiin leffa ja juteltiin. Meillä on se meijän oma neljän porukka ja viime aikoina olen eniten ollut ja jutellut toisen tytön kanssa ja tämä, jonka kanssa ystävänpäivän vietin, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Pitkästä aikaa oli kiva istua ja jutella, varsinkin kun hän oli puhunut minusta jätkän kanssa ja sain kuulla uusia, ihan kivoja, asioita.

Tuli myös ilmi, että jätkä lähetti ainoastaan mulle ystävänpävä viestin, ei kummallekkaan meijän porukan kahelle tytölle. Siitä tuli kiva fiilis :)

Kotiin mä pääsin hieman ennen kahta yöllä. Mutta oli se sen arvoista, tosin ei sillä, äitini ei sanonut mun myöhäisestä kotiin tulosta mitään negatiivista. Ainut joka sanoin, oli veljeni. Mutta se nyt on vaan ollu musta kai jotenk niin huolissaan.. sekään ei oikein sulata jätkää..

Mä olen eilen tekstannu jätkän kanssa kolmeen yöllä. Taas vähän veny.. Mä sanoin sille, et mun äiti ei sulata sitä, mutta nykyään paremmin kuin ennen. Se naureskeli mulle takasin, et toivottavast se johtuu siitä et hän on poika ja kiva, kun mun äiti enää puoliks vihaa häntä. Loppuen lopuksi, mun taas heitettyä sille et se on musta kai ihan kiva, aina välillä, niin se laitto mulle, et kai hänen pitää alkaa olemaan mua kohtaan tosi ihana, et mä voisin sanoa hänen olevan yleensä tosi kiva ;)

Mutta oli tosi kivaa. Ja varsinkin, kun ystäväni kertoi mulle lauantaina sellasia asioita, jotka saivat taas jotenkin mua aattelemaan asioita eri tavalla. Tosin pisti se taas eilen ärsyttämään, kun se hienosti hyppäs sellasten kysymysten ohi, mitkä olis mua oikeesti kiinnostanu.

Miks sä alunperin rupesin puhumaan mulle?

Mikä murehdituttaa?

Saitko ajatuksiisi selvyyttä?

Mutta sain mä sen edes vähän puhumaan.. siis enemmän itestään ku musta..

Lauantaina ystävän kanssa me puhuttiin koko ilta, yllätys, jätkistä. Tuli puheeksi tää jätkä, joka on siis meijän molempien hyvä ystävä. Puhe tuli siitä, et mitä se meille puhuu, et millasia asioita. Mä sanoin ääneen taas sen, et mihin jätkä ystäviä tarttee, kun se ei puhu. Ystäväni sano, et onko meillä eri käsitys siitä et ollaanko ystäviä? Niinpä. Se sanonu mulle, et on mun ystävä, mut pitääkö se esimerkiksi mua hänen ystävänään? Mä en tiedä. Toisaalta, mitä ystävänikin sanoi, et viime viikolla me käyttäydyttiin tai se käyttäytyi mua kohtaan jotenkin erilailla. Oli lähempi tai jotain.

Katotaan mitä tästä tulee. Mutta ainakin tällä hetkellä ollaan menossa parempaan suuntaan. Ainakaan mulla ei ole enää pelkoa siitä toisesta tytöstä.

Kaikki hyvin.

Loistavasti.

Tykkään.

Edelleen.

Ja tosi paljon.