Oon ollu tänään kauheen pihalla. Koko päivän ollu kauhee vitutus. Ihan yleisesti siitä, et oon taas kuluttan itteni ihan puhki. Tuntuu, et kaikki kaatuu päälle, siis henkisesti. Ei vaan jaksa.

Eilen mulle sanottiin, et -kiva kun sä kaikesta huolimatta jaksat aina olla yhtä iloinen ja hymyilevä.- tänään sitä hymyä ei montaa kertaa päässyt näkemään. Jätkä tekstas mulle joskus kymmenen aikaa, että hän on musta huolissaan, et oon sille tosi tärkeä.

Pitäis se ottaa positiivisena asiana. Sen huolehtiminen. Mutta se huolehtii muutenkin niin monista, etten mä halua rasittaa sitä yhtään enenpää. Varsinkin, kun se on yks mun suurimmista ongelmista. Kyllä mä tiedän, et se tarkoittaa hyvää ja haluaa, että mulla on kaikki hyvin. Mutta siis.

Mä luulin, et se olis jo oppin sen verran. et tietäis mun puhuvan kun koen siihen aihetta. Ja et voin todellakin puhua sille. Pitääkö se mua ihan tyhmänä? Kyllä mä sen tiedän. En muuten vaan puhu. Kun mä olen tyhmä.

Pitäis puhua sen kanssa. Joo joo. Tiedän. En vaan haluis sotkee meijän kummankaa elämää enää yhtään enenpää. Tosin, en kyllä tiedä kauan haluan kuunnella muilta, et -niin miks te ette ookkaan yhessä?- tänään kuulin sen kaks kertaa. Niin tota joo me ollaan kavereita.

"Sä oot kuin kerrostalo. Valot päällä, muttei ketään kotona." <3

jätkä sano mulle eilen, kun sanoin kaverin muistuttavan iglua (=tarkoitin siis eskimoa)

Eiköhän tää tästä taas. Huomenna on se fysiikan uusinta. Pelottaa. Ja viikonloppuna ystävien ja jätkän kanssa leffaan. Ja pikkutyttö tulee<3