Vaikka sen nyt hetkittäin vaihdankin muuhun..

Mä olen koko viime viikon kuullu siitä, et miltä mä näyttäisin jos luovuisin pinkistä ja tulisinkin joku päivä kouluun ihan mustissa. Kuulemma ei monikaan uskoisi sitä minuksi.

Itteäni on pistänyt nuo sanomiset suuttumaan, sillä mä olen mikä olen. Mä viihdyn itsenäni -täysin pinkkinä tai en. Eikä kukaan saa mua siitä muuttumaan. Mutta se jatkuva latistaminen asiaan liittyen ärsyttää. Mä en ole ehdoton mustaa vastaan - muiden tietämättä mä kyllä omistan mustia vaatteita, eria asia sitten missä mä niitä käytän. Mulle se musta on vaan niin kauhean synkkä, kun se ei sovi mun pomppimiselle ja iloiselle olemukselle.

Nyt kuitenkin päätin räväyttää, en mustissa mutta harmaana. Huomenna koulussa mä yllätän ne.

Jätkä sano mulle viime viikolla, et haluis nähdä mut kokonaan mustissa, koska kuulemma voisin näyttää sillon hiton hyvältä. Mutta koska me ei nyt taas olla kauheen hyvissä puheväleissä.. On tämä taas eräänlainen kannanotto asiaan, niinkuin viimeksikin, jolloin se toimi erinomaisesti.

Tuntuu vaan, et kaikilla on se tietynlainen oletus, mitä ei muka voisi muuttaa mihinkään suuntaan. Ja mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että mun olisi pakko joka päivä pukeutua pinkkiin, sillä muuten on maailmankirjat sekaisin, jos minä poikkean tästä. Katotaan mitä nyt sitten tapahtuu, kun teen tämän täysin tahalteni. Mä en halua olla ja mennä minkään kaavan mukaan, ettei kukaan tylsistyisi..

Ja huomenna yh:n koe. Paniikki.