Minä itse. Minä päätän. Minä teen. Minä hoidan. Minä selvitän ihan itse. Minä sotken oman elämäni. Minä itse eikä kukaan muu. Minä jaksan, on sitä ennenkin pärjätty. Minä. Et sinä. Vaan minä.

Tää on se ongelma. Mä olen niin kiinni siinä, että hoidan omat asiani itse, etten halua ketään siihen vierelle säätämään ja auttamaan. Mulla on todella vahva tahto selvitä itse ja pärjätä, että se haittaa paljolti mun ja jätkän kuviota. Hän niin kovasti haluaisi auttaa ja välittää, olla osa mun elämää. Mutta mä en anna sen olla, vaikka itekkin niin haluisin.

Mulle on kerran sanottu, että miettisit vähän ennenkuin valitat, et toisilla on asiat oikeesti todella paljon huonommin. Siitä lähtien mä oon -ainakin yrittänyt- jättää omista asioista valittamiset muille pois. Kun mä en halua rasittaa ketään, jos mun valittamiset kerta on niin pieniä asioita, et niitä ei saa edes sanoa ääneen. Siitä on tullut tahto pärjätä yksin. Nyt kun kerrankin olis niin, et vois jakaa asiat toisen kanssa, niin mä en sitten enää kykene siihen. Luottamus ei ole se ongelma ja tietääkseni myös jätkä tietää sen. Mutta kun niin joo olen vaikea.

Mulla on itelläni sellanen fiilis, et jätkä haluaa niin kovasti saada mut puhumaan, koska kaikki muut puhuu hänelle todella helposti kaikesta ja mä olen ainut joka ei sano sanaakaan. Et se haluaa murtaa sen, että se voi sanoa saavansa ihan kenet vain puhumaan. Ei tuu onnistumaan.

Mä kuulen häneltä melkeinpä päivittäin, että olen hänelle tärkeä, että hän välittää ja on huolissaan musta. Ton viimeisen mä kuulin tänäänkin, ne oli ne vikat sanat mitkä hän mulle tänään sanoi, ennenkuin hiljeni.

Mun pitäis päästä eroon tästä minä-itse-ihan-kaiken, sillä tietenkin mä haluisin, et pystyisin jakamaan asiani. Mutta kun siis joo. Mä en vaan edelleenkään ymmärrä sitä, miten joku voi olla noin ihana mua kohtaan. Et joku vois välittää musta niin paljon, kun se välittää. Se on tunne on niin ihana, mutta edelleen uskomaton, en tajua. Ja siksi en halua valittaa sille kaikesta. Onneksi se alkaa ymmärtämään mua päivä päivältä enemmän ja osaa sanoa ne oikeat sanat. Vaikka en sitä aina näytä, niin kyllä se piristää.

"Lapio." Hih.

Meillä on koeviikko. Mä stressaan enemmän kuin koskaan ennen. Mä olen paniikissa. Tän päivänen matikan koe meni täysin penkin alle, huomenna historia. Panikoin. Sekoan. Ihan just. Jännittää. Pelottaa.