Mä vaan viime aikoina lukenut paljon keskusteluita, jossa kysellään toimiiko kaveripojan kanssa seurustelu ja miten ystäväporukassa seurustelevien suhde vaikuttaa porukkaan. Monet ovat sanoneet, että kyllä se seurustelu onnistuu, mutta yleensä ystävät katoavat. Niin et kun ruvetaan seurustelemaan, ei nähdä ketään muuta kuin se jätkä.

Mä todella toivon, ettei meidän kohdalla tapahdu näin.

Mä olen tässä alkuviikon itsekseni pohdiskellut..

Muistaakseni olen tännekkin raapustanut ajatuksiani mitä mun ja jätkän seurustelusta seuraisi, siis meijän neljän ystäväporukalle. Ja sitä mä oon tässä nyt miettinyt vähän enemmän.

Ja täytyy kyllä myöntää, että kyllä sitä varmasti tulee laiminlyötyä kavereita jonkin verran jo nyt, vaikkei me ollakkaan vielä yhdessä. Me vietetään nykyään tosi paljon aikaa yhdessä ja jos ei olla samassa paikassa me tekstataan. Ja tämä johtuu siis siitä, että hän haluaa viettää kanssani enemmän aikaa.

Ja mitäs minä siihen. Kun ihana herrasmies istuu vierellä, niin ei siitä ihan heti lähde etsiskelemään että missä kaverit menee. Vaikka nyt ehkä pitäisi. Sillä se, et me ollaan nyt oltu tosi paljon kaksisteen ja on ehkä tapahtunut asioita, joita en ole jätkän takia kerennyt kertomaan ystävilleni, niin pelottaa mua sen suhteen et miten tässä tulee vielä käymään. Enkä siis nyt puhu meijän seurustelusta. Vaan meijän porukasta. Neljän ihmisen aikataulut on aina välillä vaikea saada yksiin, eikä kaikki aina pysty osallistumaan kaikkeen, vaikka aina onkin kaikki kutsuttu. Mä vaan rupesin miettimään, ettei kukaan suuttuisi tästä.

Itsellä sellanen tunne, että mun lämpenevät välit jätkän kanssa aiheuttaa tän. Ja jos meijän neljän porukan välit hajoaa tai edes viilenevät tämän takia, ei se ole sen arvoista. Mä oikeesti pidän siitä jätkästä ja mä todella toivon, ettei se haittaa mitään, vaikka välillä ollaankin enemmän kahden.

Mä luotan niihin kolmeen ihan älyttömästi, niihin kaikkiin. Kyllä mä voin sanoa, että tällä hetkellä jätkä merkitsee mulle kaikista eniten, mutta erilailla kuin ne kaksi muuta ihanaa. Jätkä on mulle se tuki ja turva, se jonka kanssa on ihana olla, joka piristää ja joka tykkää musta. Ne kaksi muuta ihanaa on mulle kyllä kanssa piristystä ja saan mä niiltä tukeakin, mutta ne on mulle ystävinä erittäin tärkeitä, jätkä siinä mielessä erilailla, kun se merkkaa mulle enemmän ja jonakin muunakin ku ystävänä.

Ne kaikki tietää, että mä puhun kun puhun. Nyt mulla on kaikki hyvin ja meillä on jätkän kanssa asiat kunnnossa, joten mä voin auttaa muita. Vaikka oonkin ollut ton yhen ihanan kanssa viime aikoina enemmän, ei se tarkoita että mä ne kaksi olisin unohtanut. Ne on edelleen mulle kaikkein lähimpiä ja haluan niiden asioiden olevan hyvin. Pelkään vaan ettei ole. Ja mä haluan auttaa, kuten hekin ovat auttaneet mua.

Onko se sitten vaan siinä, ettei muhun luoteta?