Ja minä mietin liikaa. Mä en osaa elää epätietoisuudessa, mä haluan tietää.

Jätkälle on viime aikoina ollut suuri ongelma tämä minun hiljaisuus ja vetäytyneisyys häntä kohti. Mä vaan satun olemaan sellainen ihminen, joka haluaa hoitaa melkeinpä kaikki asiat yksin, en halua ketään sotkemaan mun elämääni kun haluan tehdä sen ihan itse. Etten voi syyttää siitä sitten ketään muuta..

Sama asia koskee niin mun omia sähläyksiäni, ajatuksiani sekä esimerkiksi ostoksiani. Mä olen tänään ollu shoppailemassa ja onnistuin tuhlaamaan satasen.. Mä olen siinä mielessä erittäin itsepäinen, etten mä suostu siihen, et äiti maksaisi mun ostamat vaatteet, kun mä haluan hoitaa kaiken itse. Se ei ihan aina ymmärrä ja hokee ettei mun tarttee, mutta mä haluan. En halua olla riippuvainen kenestäkään.

Jätkä ei ihan ymmärrä tätä. Hokee mulle koko ajan, et mun pitäis ymmärtää kuinka paljon se ihan oikeesti välittää musta ja haluaa että mulla on kaikki hyvin, eikä halua satuttaa mua.

Tästä satuttamisesta me ollaan eilen puhuttu. Me puhutaan aikas paljon tai no tekstataan, mutta musta tuntuu ettei me koskaan päästä mihinkään lopputulokseen. Eilenkin me puhuttiin paljon meistä ja suoraan se kysyikin, että haluanko mä sitten seurustella. Me puhutaan siitä paljon, mutta siltikään me ei olla yhdessä, eikä se sitten siihen suostu antamaan mulle vastausta. Mutta ei kuulemma liity muhun mitenkään.

Se pitää itteään pahana mulle. Mutta siitä huolimatta se haluaa olla mun lähellä. Se pelkää satuttavansa, mitä se ei ikimaailmassa halua tehdä mulle, mutta sen takia se ei halua olla mun kanssa. Vaikka haluaisi.