Niinkuin mä aiemmin ihmettelin sitä kuinka nopeasti mä pääsin -meidän porukkaan- mukaan, me ihmeteltiin tänään tavatessamme kuinka nopeasti olemme saaneet kaksi uutta ihmistä piiriimme. Ei sillä kaikki ovat tästä todella iloisia. Sillä vaikka porukka kasvaakin, siitä on ainakin omasta mielestäni tullut viime aikoina paljon tiiviimpi kuin mitä se esimerkiksi syksyllä oli. Kiitos näiden kahden.

Rupesin syvemmin pohtimaan kuinka me neljä päädyimme istumaan tämän pöydän ääreen, että mistä tämä kaikki oikein alkoi.

"Sä olit niin erilainen, et mä halusin tutustua suhun ja millanen sä olet sisimmältäs."

Kaksi ihmistä sanoi, että he kiinnittivät huomiota mun ulkonäköön, jonka perusteella halusivat tutustua muhun paremmin. Näistä toinen vielä totesi, että mulla on kaunis hymy sekä mun silmistä näkee paljon.

Mä olen kuulemma ihminen, joka uskaltaa olla juuri sitä mitä todellisuudessakin on. Se oli ihana kuulla. Tuntuu, että tästä mun räväkkyydestä olen saanut kuulla pelkkää negatiivista, joten on ollut kiva kuulla positiivisiakin asioita itsestä :)

Mä tein tästä vähän aikaa sitten lahjaa kaverille tai no jätkälle. Nämä kolme ihanaa ihmistä näkivät sen tänään ekan kerran. Täytyy myöntää, että kyllä siinä ylpeä olo tuli. Heidän mielestään se oli onnistunut hienosti ja varmasti jätkä tulee pitämään. Se tulee tänään vasta yhentoista jälkeen kotiin, joten vielä hieman pelottaa miten se ottaa sen vastaan..

Mun on pitänyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa siitä mimmonen mä olen. Siis no ihan oikeasti. Siitä miten ite näen itteni ja miten muut näkee, mutta suoraan sanottuna en ole vain kerennyt. Se on tällä hetkellä mulla todella paljon mielessä, sillä minulla on kuukausi tehdä psykologian -minun elämäni työ- jossa joudun pohtimaan kaikkea tälläistä. Mutta en nyt. Ehkä huomenna. Katsotaan.