Vau.

Ei voi kyllä muuta sanoa. Mä olen varmaan useamminkin kuin kerran maininnut, että vuodessa voi tapahtua -ja minun kohdallani myös on tapahtunut- todella paljon. Se on vaan niin uskomatonta.

Nyt, kun tänne on raahautunut sepustamaan jotakin todella mielenkiintoisia päähänpistoksiani lähes päivittäin ja viimeisen vuoden ajan, on sitä kiva kattella vähän taaksepäin, että mitä sieltä löytyy.

Tän blogin perustaminen on ollu yks niistä hyvistä päätöksistäni -tai päähänpistoistani-. Tää on auttanut mua itteeni niin paljon, ja todella toivon, että myös ne muutamat ihanat kaverit, jotka tästä tietävät, ovat myös oppineet musta jotakin uutta.

Mä olen kyllä pohtinut vuoden aikana yhtä jos toista. Niin hyviä kuin vähemmän mieluisiakin asioita. Kaikista niistä kyllä myös oppii jotakin tai siis kun lukee mitä on joskus ajatellut, niin sen jotenkin. Se auttaa kun ajattelee uusia asioita, ettei vaikka toistaisi niitä samoja virheitä.

Blogin nimeä mä olen myös kirjoittuna ja kirjoittamattomana pohtinut aika paljon. Lähinnä sitä, että mitä se kertoo musta tai mun teksteistä tai et pitäiskö mun muuttaa sitä johonkin suuntaan. Vuoden ajan mulla on pysynyt niin nimi kuin taustakin samana. Ja ainakin nyt näyttää vahvasti siltä, etten ole niitä mihinkään muuttamassa. Ne on vaan jotenkin jo osa mua.

Mä en ole vieläkään keksinyt sitä mitä multa odotetaan, sitä mietin jo blogin alkuaikoina ja mietin edelleen. Ehkä mä vielä jonakin kauniina päivänä keksin sen.

Mutta siihen asti mä tiedän ainoastaan sen, että maailma odottaa.