Se ainut asia, johon tytöllä ei ole mitään vastaansanomista. Ja siksi minä kuulenkin sitä niin usein.

Asiat on kaikkien kohdalla tällä hetkellä aika solmussa. Kaikki on itekseen ja pohtii ja aina välillä mainitsee toisella jotakin.

Puhuin yhden joukkomme tytön kanssa tänään ja hän on niin iloinen meijän puolesta. Sanoi, ettei voi vaan olla hymyilemättä, kun näkee miten me katotaan toisiamme. Mä meinasin jo löydä jätkää tänään, kun mä en jotain asiaa suostunut hälle kertomaan niin sehän laitto takas "no voin mäkin sanoa, et mä näin pari päivää sitten yhen tytön.. ;D" Haha.

Aika monet on viime aikoina kertonut huolehtivansa musta ja pelkäävänsä, että mä satutan itteni.

Yks aattelee, että mun ja jätkän juttu ei pääty hyvin, et se satuttais mua.

Toinen on huolissaan meijän kaveriporukasta ja siitä miten tää meijän säätäminen vaikuttaa siihen.

Ja no sanoo se sen ääneen tai ei niin jätkä on tällä hetkellä myös huolissaan musta - okei se on sitä koko ajan - ja tällä hetkellä lähinnä mun syömisestä. Ollaan viimeksi tänään puhuttu siitä. Ei se sitä mulle suoraan sanonut, mutta rivien välistä osasin hienosti lukea, et se on jo pidemmän aikaa seurannu mun syömistä tai syömättä jättämistä.

Jokainen kuitenkin kai aattelee vain mun parasta. Kuitenkin se, että ihmiset saattaa välillä huolehtia ehkä vähän liikaakin vaikuttaa siihen, etten mä sitten saa tehdä niitä omia virheitäni ja oppia niitä kautta.

Mä edelleenkin luotan täysin vain kahteen ihmiseen. Se ei näy siinä, että mitä asioita mä kerron, vaan millon mä näytän ja sanon mitä oikeesti ajattelen.

Mulle on sanottu, että huonoin puoleni on ehdottomasti se, etten näytä mitä tunnen. En näytä, kun ihmiset huolehtii tarpeeksi ilmankin. Ja jos näyttäsin - ne menis ihan sekasin.

On se niin ihmeellistä. Miten jostakin näin helposta ja yksinkertaisesta asiasta on saatu tehtyä näin vaikeaa ja isoa?

Ei muuten ole mun vika.