Tänään multa on kaksi ihmistä kysynyt, et miten meillä menee. Mä olen nätisti hymyilly ja sanonu, että eipä tässä kummempia, et ihan hyvin.

Eilen juttelin ystäväni kanssa ja mainitsin hänelle tästä kuinka meijät on jätkän kanssa ihan alusta alkaen pidetty parina, et jo syksyllä tuli kyselyjä tykkäämisistä ja seurustelusta. No eihän sitä kumpanenkaan voinu sillon ääneen sanoa. Kyllä se on nykyäänkin tosi jännä, et periaatteessa toisen menemiset, puhelut sun muut ei kuulu toiselle, mut kyllä sitä aina kummasti on selittämässä kenen kanssa on puhunut ja minkä takia ja tosiaan selittämässä, että ihan kaveri on, et se seurustelee ja kaikkea. Tämä siis ihan molemminpuolin, ettei vaan se toinen saa väärää käsitystä, vaikka eihän sillä siis ole mitään merkitystä..

Tuli sitten eilen myös puhe tästä meijän porukan erilaisuudesta, suhteista, siitä miten kukin näkee kunkin ja kellä on yhteistä ja kenen kanssa.

Todettiin, ettei me yhdessä oltais ellei kaikkia yhdistäis jokin asia jokaisen kanssa. Ite tulen tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Yhteistä mullakin on aikalailla kaikkien kanssa, tällä hetkellä eniten porukkamme -uusimman- tytön kanssa ja sitten jätkän kanssa tietynlainen yhteys ja samanlaisuus, vaikka me siis ollaan periaatteessa taas ihan ku yö ja päivä.

Tän uusimman tytön kanssa samanlainen hassutteleminen, nauraminen, askartelu, hulluus, jätkät, tietynlainen samanlainen elämätilanne, joka auttaa sen toisen ymmärtämisessä. Pukeutuminenkin on aikalailla samantyylistä, kuten meijän jätkilläkin keskenään. Tyttö on enemmän ääneen pohdiskeleva, joka kanssa yrittää auttaa aina kun siihen joku antaa mahdollisuuden. Mä vaan jotenkin löydän hänestä samansuuntaisia ajatuksia kuin mitä ite pohdiskelen sekä jotenkin siinä on vaan niin paljon samaa kuin mussa. Niin ja meillä molemmilla on ihmiset, jotka tekis meijän puolesta ihan mitä tahansa.

Tää ihana ystäväni, joka on siis nyt hieman ongelmissa niiden menemisiensä kanssa, on kanssa mulle pirun tärkeä - ja se tietää sen. Meitä yhdistää kanssa hulluus, menemisen into ja tanssi. Hänellä on paljon ajatuksia ja mielipiteitä ja todellakin myös kertoo ne meille ääneen. Niin hän kuin tämä edellä mainittu tyttö ovat todella avoimia ja osaavat pyytää apua ja kertoa jos jokin painaa. Sitä todella ihailen heissä molemmissa, kun en itse siihen pysty yhtä hyvin. Itse en aina ihan kaikkea säätämistä ymmärrä mitä tämä tyttö tekee, osa menee ohi, mutta en anna sen haitata mihinkään suuntaan, eihän sekään ymmärrä aina mun säätämistä (liittyen mm. jätkään), mutta ihanan lämpimät ja läheiset välit meillä on kumminkin.

Neljäs tyttö porukassamme on ehkä ulkopuolisen katsoessa se hiljasin, eikä häntä todellakaan voi yhdistää meijän kolmen likan menoihin ja säätämisiin. Se on lähinnä samalla tasolla meijän jätkien kanssa, tietyllä tapaa. Kahden kesken pidän jutella hänen kanssaan, silloin hän on avoimempi ja hänestä saa enemmän irti. Niin ja tietenkin sillon, kun mä tahdon juhlimaan niin tää on se mun kaveri ;D Noi kaks ylempää ku nyt on vähän tommosia.. Tämän tytön kanssa näen ainakin tällä hetkellä vähiten yhteistä, mutta osin se johtuu myös siitä, etten vietä hänen kanssaan yhtä paljon aikaa kuin muiden porukkamme ihmisten. Ihana hänkin silti on.

Ystäväni poikaystävä onkin sitten kanssa jännä tapaus. Se ei kai oikein tiedä miten muhun pitäis suhtautua. Mä luulin, et se olis jo mun -pinkkeyden- kanssa okei, muttei sit näköjään olekaan. Se ei nimittäin vieläkään ymmärrä tätä mun pukeutusmisjuttua.. No kyllä se siitä.. Ihana ihminen se kyllä on, nimittäin hältä jos joltain mä saa jätkänäkökulmaa meijän ongelmiin. Nimittäin jos mä joutuisin ite miettimään mitä jätkä aina aattelee, niin mä olisin aika väärässä, aina. Se on siis mun salainen ase. Tosin sillä on kyllä sellanen huumori, että siitä olen kyllä aika usein pihalla, menee multa useimmiten ihan yli.. Mutta niinhän multa menee kaikki muukin, et toisaalta..

Pah ja pöh. Jätkä. Se on jotakin. Se on joku niin ihanan mahtava ihminen, et tulen ikuisesti olemaan onnellinen siitä, et tapasin ja tutustuin häneen. Mun ystävä on jutellut kovasti hänen kanssaan ja hänen kauttaan olen saanut hieman enemmän tietää mitä jätkä musta ajattelee, nimittäin mies kun on niin ei sekään kauheasti ääntään kuluta, jotta kertoisi missä milloinkin luuhaa. Mä oon saanu kuulla muutamia aika yllättäviäkin asioita, tosin kylläkin ihan positiivisessa mielessä. Olen yllätynyt. Nimittäin en mä esim. ole aikasemmin ymmärtäny sitä, kuinka paljon se musta välittää ja et ihan oikeesti, se tekis mun puolesta ihan mitä tahansa, kunhan mä olen kunnossa ja onnellinen. Se on jotenkin kauheen uskomatonta. Ihanaa, mutta uskomatonta. Meissä ei mun mielessä ole kauheasti samaa, lähinnä ollaan niin eri planeetoilta, mutta se vetääkin meitä yhteen. Tosaalta molemmilla on tietynlainen itsesuojeluvaisto, et molemmat on mielummin hiljaa ja pohtii itekseen ku kertoo kelleen.. Ja siitä tulee meijän kohalla vielä tulevaisuudessa ongelmia. Mä olen meistä se ilosen pirteä ja tämmönen sählä, joka on aina menossa. Se on meistä se rauhallisempi, se joka aina hyvin tasapainoittaa ja rauhottelee mua, kun mulla menee liian lujaa. Se ottaa enemmän vastuuta kaikesta ja huolehtii aina ihan kaikesta. Niin ja se on meistä se fiksumpi puolisko, mä kun olen tämmönen blondi..

Kuusi sopivan erilaista ihmistä.

Maailma odottaa mitä ne keksii.