Koeviikko. Raastaa hermoja ihan jokaisella, varsinkin, kun ei oikein kukaan (=varsinkaan se yksi ihana ystävämme) pääse liikkumaan minnekkään, emmekä kerkeä kunnolla näkemään.

Tänään oltiin hetken aikaan melkein kaikki koolla, kunnes muiden pohjat alkoi ja mä lähin viksuna likkana piristämään sairaana olevaa jätkää.

Kolme tuntiahan siinä vierähti. Mukavaa oli. Saatiin vaan olla ja jutella, istuskeltiin terassilla nauttimassa auringosta ja pohdittiin tulevaisuutta.

Sitä missä olis kiva asua, kenen kanssa ja mitä meistä ylipäätänsä tulee isona, siis lukion jälkeen.

M: en mä kyllä vähään aikaan ole nähny ketään hyvännäköstä..

J: no voin mäkin sanoa, etten ole pariin päivään nähny ketään kaunista naista.. ;D Miltäs toi tuntuu?

M: okei joo tajusin.. oon hiljaa :P

Sieltä tulin kotiis vaihtaa nopee vaatteet, lähin lenkille ja sen jälkeen näin treeniporukan, joitten kaa sit menikin koko loppu ilta. Olen just äsken palan kotiin. Onneks huomen ei ole koetta, niin ei sen takia ole ollut kauhean kiire.

Mä jotenkin vieläkin kummastelen sitä, et kesälomaan on vaan kaksi viikkoa. Tuntuu ihan kummalta mihin tää aika on taas kadonnu. Vasta se lukio alko ja kaikki oli niin sekavaa. Se kaikki on vaan kadonnu.. ja muuttun parempaan suuntaan..

Viikonlopusta tulee ihana <3