"Niin et sä seurustele sen yhen jätkän kaa?... Aijaa, mut etteks te oo seurustellu aikasemmin?"

Joo tota sori et vien sulta luulot pois, mutta ollaan edelleen ihan vaan kavereita.

Meijän kuuden porukka on nyt pyörinyt vähän minne sattuu aina pääsemään. Alotetaan siitä, että mun äiti on luullu kohta puoll vuotta, et me seurustellaan tän ko. jätkän kanssa, niin ja mummoni myös.

Yhden parhaimpani ystäväni äiti ei oikein pidä minusta ja kuten minunkin äitini, on hänkin kysellyt meijän välisestä suhteesta. "Mitä se jätkä oikein näkee tossa? Nehän on ihan laidasta laitaan.." Joo kiitti.

Vappuna oltiin toisen porukkamme jätkän luona viettämässä iltaa. Mä en ymmärrä siis kyllä se sen äiti siinä vähän pyöri, mutta ei se ainakaan mun mielestä nähnyt meitä yhdessä. Joka tapauksessa oli hänkin kysynyt, et ollaanko me yhdessä, et meistä tulis söpö pari.

Eilen oltiin jätkän luona ja puhuttiin juuri tästä mitä vanhemmat meistä aattelee. Jätkä tähän totesi, ettei ainakaan hänen äitinsä ole mitään meistä kyselly - johtuukohan siitä, ettei me siellä pahemmin pyöritä..

Sieltä lähtöä tehdessämme tuli yhden porukkamme tytön äiti hakemaan hänet ja poikakaverinsa ja me tietenkin kiltteinä kävimme esittäytymässä. Tänään tyttö kertoi meille molemmille, että hänen äitinsä oli kysynyt seurustellaanko me, et me sovittaisiin hyvin yhteen. Tämäkin jännä juttu, sillä hän tapasi meijät tasan sen viis minuuttia ja me seistiin jätkän kanssa kaukana toisistamme..

Mä olen aiemmikin maininnut, että meistä puhutaan meijän koulun sisällä. Ja tänään kävi useampaankin kertaan ilmi, että kuinka laajasti tämä puhe käy. Istuin yksin käytävällä kun ihminen, joka on kanssasi samassa ryhmässä, mutta jolle en ole ikinä puhunut, kyseli miten mun vappu meni. Ensin se kyseli meijän porukan toisesta parista ja sen jälkeen meistä (ton ihan ylimmän ekan lauseen.)

Hän siitä sitten meni, luokseni tuli porukkamme toinen jätkä sekä yksi tyttö, jonka kanssa olin viime jaksossa samalla historian kurssilla jätkän kanssa. "Niin, etteks te oo yhessä?" -joo eiku me ollaan vaan kavereita. "Mitä?! Siis oikeesti? Mä luulin.."

Hän selitti mulle kuinka vaikkei me mitenkään käsikädessä kuljetakkaan - toisin kuin eräät - niin me ollaan aina samassa paikassa ja jotenkin sen vaan näkee meistä. Se kyseli, et ollaanko me vaan kavereita ja et onko tunne molemmin puolinen. "No minkä ihmeen takia te ette sitten seurustele?" - noku se on vähän niin ja näin..

Suoraan sanottuna mä voisin kirjoittaa tästä kirjan. Tarinaa löytyy vaikka kuinka. Mä selitin tälle tytölle jotakin mitä siinä heti keksin, mutta ei se tuntunut tajuavan kuitenkaan miks me ollaan ku me ollaan. Ei sillä, selittäisin mä kelle tahansa ei varmaan kukaan ymmärtäisi, esim. sitä miksi mä ylipäätänsä tyydyn tähän. "Mut eiks toi oo aika häiritsevää? Ku joutuu elää epätietoisuudessa.. Et miks sä et kysy siltä missä te meette?" On tämä hieman, tosin ei enää niin pahasti kuin ennen. Mä en elä epätietoisuudessa, vaikka ei muut niin mä tiedän aika tarkasti missä me ollaan. Mun ei myöskään tämän takia tarvitse kysyä, en mä kaipaa mitään selityksiä. Sitä paitsi olen tyytyväinen tähän tilanteeseen, se on hyvä just tämmösenä, kun tiedän ettei just tällä hetkellä voi vaatia muuta.

Mä oon kovasti yrittäny monille, niiden kysyessä, selittää että mikä tää juttu oikein on. Musta kyllä tuntuu, ettei oikeen kukaan ymmärrä mitä mä tarkoitan, sanoessani "me vaan ollaan" Mun kaveri totesi mulle tänään, että me ei olla psyykkisesti -ei ajatella olevamme- mutta kumminkin fyysisesti ollaan - et muut ajattelee meijän kumminkin olevan- Jaa-a.. tiedä siitä sitten. Joka tapauksessa, mun on muille omasta mielestäni turha selittää tätä. Ei tässä ole mun mielestä mitään selitettävää. Joo kyllä me kummatkaan ei haluta, et toinen hankkii jonkun muun, kyllä me tykätään toisistamme, mutta ei, me ei seurustella ja me ollaan ystäviä tällä hetkellä.

Jätkä ei hypi kauheen riemusta kun kuulee, että mitä ihmiset puhuu. Tai no mun mielestä se ei pidä siitä, että mä joudun selittämään niille. Koska hänen mielestään tämä ei kuulu muille ja ei se kyllä kuullukkaan. Kuitenkin olen itse sitä mieltä, että mielummin kerron miten asiat ovat, kuin että ihmiset alkavat keksimään omia teorioitaan. Mutta nyt kyllä myönnän, että kun mä tänään olin juuri saanut selitettyä tälle kaverille, että mitä me ollaan oltu, missä me ollaan ja nyt mitä ehkä joskus tulevaisuudessa, viereen tulee uusi ihminen, joka kysyy "haluisiksä sit olla jotain enemmän." Niin meinas pinna loppua.. Ei siinä muuta kun nätti hymy ja -mun tunti alkaa-. Siinä vaiheessa mä väsähdin - nytkään jaksais yhtään, mutta pakko vielä mennä töihin.

Tää on oikeesti niin monimutkainen juttu. Eikä tääkään teksti kerro puoliakaan tästä koko asiasta. Täytyy tähän väliin kuitenkin ilmoittaa, että tänään menin hieman pihalla koko tilanteesta. Kun eka se haluaa olla, sitten se päättää että me ollaan vaan kavereita, sitten riidellään ja pidetään mykkäkoulua, kunnes se hitaasti alkaa taas lähenemään mun kanssa ihan kuin mistään -kaveruudesta- ei olis tietoakaan.

No, mut nyt mun on pakko lähteä töihin.