Se kysy multa tänään varmaan viis miljoonaa kertaa, että mikä mulla tänään on, et mitä mä mietin. Mä suutuin sille hetkeksi, kun se ei suostu jättämään mua rauhaan. Kun se tietää parhaiten kun kukaan millanen mä olen, et mitä sanon ja millon.

Tää on sinällään aika jännä tilanne. Mä oon eilen myöhään yöhön tekstannu sen kanssa tästä meijän kaveriporukasta ja plaaplaa. Oli meillä ihan kivat jutut. Mä nimittäin olen vihdoin ja viimein tajunnut tähän liittyen olennaisen jutun, jonka takia olen iloinen.

Kuitenkin olin tänään vähän.. no en oma itseni täysin. Se ei johdu mistään muusta kun tosta psykan työstä. Mainitsinkin siitä eilen jotakin. Mun pitäis tänään saada se kouluikä valmiiksi, ens viikon keskiviikkona kun on jo koko työn palautus. Mua vaivaa, kun joudun kirjoittaa kaikki asiat ylös, mitkä olen just saanut piiloon. Ja sen takia kostan tietynlaisen pahan oloni jätkää kohtaan - tottakai.

Sitä on vaan niin rankkaa tehdä.. Kun muistaa kaiken mitä on kokenut ja muuta. Mutta kyllä se on palkitsevaakin, odotan kovasti että saan sen valmiiksi ja pääsen näyttämään ihmisille.

Ensi vuoden kurssit on valittu ja tutor- koulutus aloitettu with jätkä. Ja mun enkku 3 meni uusinnassa läpi, numeroksi sain vitosen. Jeij.