Onko rakkautta ilmassa/
onko tänään turvallista ulkona/
Mä en avaa ulko-ovea,/
siellä väijyy tulevaisuutemme historia/
Enkä maton alle kurkista,/
sinne lakaistu on viattomuus maailmasta/
Vai onko rakkautta ilmassa, sehän keksitty on siellä Hollywoodissa/

On.

Kaikin puolin ja kaikilla.

On.

Se voi olla myös tämä jo pian ohimenevä kevät ja tuleva kesä, mutta se jokin on tullut takaisin.

Tyttö on onnellinen siitä.

Ja kaikki muutkin näkevät sen.

"Sen vaan huomaa teijän katseista."

Näkee sen ja luultavimmin häntäkään ei haittaa, vaikka se näkyy. Oma oli valintansa, kun tänäänkin tuli mun luokseni.

Tyttö hymyilee. Nauraa. Iloitsee.

Tästä tulee mun paras kesä, mä luotan näihin ihmisiin.

Me puhuttiin tänään kaverin kanssa siitä kuinka joidenkin ihmisten kanssa vaan lyö yhteen. Kuinka yhtäkkiä tuntuu, et just ton ihmisen kanssa kaikki sujuu ja se ymmärtää. Ei enää tarvita sanoja, kun se toinen ymmärtää.

Se tajuaa millon pitää puhua, lohduttaa ja auttaa ja milloin pitää olla vain läsnä, niin että se toinen ymmärtää sun merkitsevän sille tositosi paljon. Sen ei tarvitse olla mitään suurta - pienikin riittää. Pieni välittävä hymy kertoo kaiken oleellisen, pelkkä pieni hipaisu. Sä tiedät että se välittää ja osaat arvostaa sitä ja sen tekemisiä.

Se voi olla paras ystävä, uusi ystävä tai ihminen, joka on jotakin aivan muuta, josta joskus kaukaisuudessa voi tulla jotakin, josta sä välität ihan älyttömästi. Se on ihan sama kuka se, jos juttu toimii.

Symbioosi.

Se on päivän sana.

Kun sä annat ja saat itsellesi toiselta. Se toimii pidemmän päällekkin.

Eihän sienet ja kuusetkaan pärjää ilman toisiaan. Miten sitten ihmisetkään?

Mä lakannu huolehtimista,

mä en aijo enää pelätä.

mä en mieti paljonko aikaa

on vielä jäljellä.

Mä oon lakannu huolehtimasta,

mä en mieti sitä enempää,

nyt jokainen päivä on tärkee

ja ainoo määränpää.