Toissapäivänä ja eilen vietimme jätkän ja ystäväni poikaystävän kanssa iltaa. On ollut aivan mahtavaa, vaikka ainoana tyttönä oleminen ottaakin aina hetkittäin päähän.. Pojat kun nyt on poikia..

Leikkasin hiukseni ja värjäsin. Itse olin aluksi hieman epäilevä näitä kohden, mutta jätkältä saatu hyvä palaute piristi, niin että mä ehkä hieman jopa uskoin sitä, kun se väitti mun oikeesti näyttävän hyvältä. Vaikka se ehkä toisaalta haluaisikin, että mä olisin blondi.

Me pyörittiin eilen jätkän kotitalon ympärillä. Käveltiin ympäriinsä ja naurettiin ihan liikaa. Leikittiin muutamallakin puistoalueella. Tämä sitten keksi kantaa mua pääa alaspäin, hänen olallaan ja hyvä lopputulos reissulla olikin.. Mä tömähdin maahan niin, että kaaduin saman tien selälleni kiipeilytelineen väliin hiekalle. Vaikka välittömästi tuli kyyneleet silmiin niin tällä kertaa ne oli täysin ilonkyyneleitä. Mä nimittäin vaan nauroin koko ajan. Ei ees sattunut. Se kerkes karata ja huusin, että sieltä on hieman vaikeeta nousta yksin ylös. Kaksi sekunttia ja se oli mun edessä auttamassa mut pystyyn..

Asia mitä oon molempien iltojen kohdalla miettinyt, on se että jätkä on alkanut halailemaan mua enemmän kuin ennen. Eilenkin meijän kävellessä tämä menee mun ohi ja jää seisomaan mun eteen ja väittää samalla olevansa haamu. Ja kaappaa syliinsä. Onneksi mulla ei ole mitään vastaansanomista..

Eilen mun puhuessa meijän kuukauden erossa, ei jätkä kommentoinut asiaan mitään. Hieman jännittää mitä siitä tulee..