Kuusi yötä ja lähtö koittaa, palaaminen tapahtuu kolmen ja puolen viikon kuluttua..

Tässä tilanteessa, noh en osaa sanoa onko parempi että mä olen poissa vai paikalla.

Omalta kannaltani ehkä parempi olla poissa, jätkän kannalta parempi olla poissa, mutta kahden erittäin tärkeän ystäväni kannalta, olisi parempi että mä olisin paikalla..

Mutta mä en voi olla. Mun on pakko lähteä pois.

Mä olen aiemmin maininnut, ettei jätkä tiedä blogistani ja kirjoituksistani yhtään mitään. Hän tietää mun kirjoittavan, muttei tiedä minne ja mitä. Hän ei myöskään etsi tätä, ilman mun lupaa.

Mä oon meinannut jo monta kertaa antaa osoitteen hänelle, mutta tullut katumapäälle viime hetkellä. Ehkä ihan hyvä niin.

Tosin hänen reaktionsa tänää yllätti mut, kun hän ensin luuli, että pääsee vihdoin kurkistamaan tänne. Sieltä tuli sydän ja kysymys, että nytkö hän on valmis pääsemään lukemaan mun salaisuuksia. Valitan, mutta ei ihan vielä <3

Mun mielestä jotkut asiat, mitkä kirjoitan, pitää sanoa ihmisille suoraan, eikä lukea koneelta missä voi vielä saada väärän käsityksen, kaiken lisäksi. Sit kun mä joskus kymmenen vuoden päästä annan sen lukea mun 17 vuotiaana kirjoittamiani juttuja, en pidä sitä enää niin suurena asiana. Ja ehkä se silloin ymmärtääkin mua vähän paremmin.

Mutta nyt. Tämä on vielä suuri asia. Ja se pysyköön vielä salaisuutena.