Ne kasvaa, muuttuu uuteen suuntaan, kai ne vähän vahvistuukin. Oppii uusia asioita ja tapaa uusia ihmisiä, joista voi tulla niitä elämän merkityksellisimpiä tuttavia ja jotka voivat myös vaikuttaa siihen millaisena ne itsensä näkevät.

Kun minä tuossa pari kuukautta sitten hullaannuin muutamankin ihmisen kannustuksesta liittymään facebookiin, en oikein edes tajunnut kuinka paljon tuttuja siellä on. Nyt kavereita on löytynyt jo päälle 80 ja uskokaa, mulle se on jo paljon!

”Ai toikin on tuolla, en ole tuostakaan kuullut mitään sitten ala-aste aikojen..”

Viimeksi eilen löysin vanhoja kavereita, joiden kanssa muistan leikkineeni joskus alle kymmenen vuotiaana persistä, piilosta ja kotia. Katselin heidän kuviaan ja mietin kuinka paljon he ovat muuttuneet tämän kymmenen vuoden aikana. Kuvista tunnistaa, löytää niitä samoja piirteitä, mutta ei. Omassa päässä oleva kuva leikkivästä kymmenen vuotiaasta ei täsmää kuvaan, jossa edessäni pitäisi olla samanlainen kaunis nuori seittemäntoista vuotias. ”Ja toiko on muka se sama ihminen?”

Vaikken sitä uskokkaan, niin kyllä ne on. Siinä kuvia tuijotellessani mä taas tajusin kuinka aika on kulunut nopeesti ja kuinka vanhoja me nykyään ollaan. Mutta miksi se kasvaminen näkyy kaikissa muissa paitsi mussa? En mä vaan näe peilikuvaani tuijottaessa muuta kuin se saman tytön, joka sieltä joka kerta tuijottaa mua takaisin. Välillä sillä on meikkiä, joskus hiukset nätisti kammattu ja juuri pestyt puhtaat hampaat, välillä huomaa, että hiukset on taas hieman kasvanut. Mutta ei. Ei se auta, kun samalta se näyttää vuodesta toiseen. ”Miten noi muut oikein tekee ton?”

Olenhan minä pituutta kasvanut ja muutenkin jotenkin aikuisemman näköinen, mutta kyllä mut myöskin hyvin tunnistaa mun ala-asteen luokkakuvista. Aina mä olen näyttänyt juuri tältä, välillä vain olen ollut hieman lyhyempi, nätimpi ja laihempi. No siis niinku pienenpi.

Toisaalta jos on hyvä näin. Miksi hyvää pitäisi mennä muuttamaan? Näytän mä nyt samalta kuin aina ennenkin, eihän sen pitäisi haitata jos mä pidän itestäni tämmösenä.

”Sä olet juuri täydellinen tuollaisena”

Ja kyllähän mä pidänkin. Toivottavasti joku muukin pitää.