"Niin milloin sinä taas tajusit, että olet hullu?"

-Se oli viime maaliskuu. Minä tajusin, että olen naimisissa ananaksen kanssa. Ja vielä ruman!

Mulla oli tänää piristävää seuraa, kun lähdin katsomaan miten kurrerakkaustarina päättyy. Minä tajusin, että jokaiselle on olemassa oma liito-orava. Mutta joskus siihen tilalle voi tulla esteeksi jokin. Pähkinä.

Mä todellakin olin tänään piristyksen tarpeessa. Mä otin aamulla mopon alleni ja ajoin paikkaan, jota olen parhaani mukaan vältellyt viimeiset kymmenen vuotta.

Mä oon ollut jälleen siitä asiasta huolissani. Ja tahdoin päättää sen. Mä puhuin jätkän kanssa ja hän sai kahden tunnin jälkeen mut viimein hymyilemään. Sillä on se taito, mun kohdalla siihen ei moni pysty.

Se sano mulle asioita, jotka helpottivat mun ajatuksia ja tällä hetkellä mun on hyvä olla. Mulla on pidempään mennyt huonosti, enkä oikein tiennyt mitä mä tekisin asian suhteen. Halusin sen vain pois.

Siellä istuessa mä tajusin monia asioita, liittyen tähän ja moneen muuhun. Mennyt on mennyttä, eikä sitä voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi.

Mä olen nauranut tänään koko huonon viikon edestä. Mulla oli kiva ilta. Ja toivon, että huomisesta tulisi vielä kivempi.

Mä en jaksa enää surra.