Tultiin puoli tuntia sitten Oulun leirintäalueelle. Ja mun kauhuksi, meijän mökin katon sisällä on ampiaisten pesä, arvatkaas lentääkö ne tosta koko ajan ja juoksenko mä jo valmiiksi niitä karkuun.

Onneksi me ollaan täällä vain kaksi yötä ja tiistaina jo jatketaan matkaa. Mä tulisin hulluksi, jos joutuisin viikon olemaan täällä. Muuten kyllä olen aina rakastanut tätä paikkaa, ranta lähellä ja useimmiten aurinko paistaa ja silmäruokaa riittää ihan tarpeeksi. Vaikken minä siis ketään etsikkään.

Sille mun ihanalle miehelle kai iski eilen kauhea ikävä, kun illalla se mulle viestiä laittoi. Et pitäis kuulemma kotiin jo hiljalleen palailla, kun ikävä on kova. Onhan mullakin, siis jos se on jäänyt jollekin epäselväksi, mutta hei enää yheksän päivää!

Tänään ohjelmassa uintia, suihkussa käynti, syöminen ja sit nukkuus. Huomenna kaupungille, tiistain ehkä tuohon Oulun edeniin uimaan ja sieltä matka jatkuu noin sadan kilsan päähän Kalajoelle.

Oikeesti mä tapan noi ampiaiset. Mä inhoan ja pelkään niitä ylikaiken. Pelkkä äänikin saa juoksemaan kauas karkuun, saati sitten jos mä tiedän, et ne asuu mun yläpuolella ja on koko ajan läsnä. Iiks.