Mopo oli pihassa. Jätkä ties missä parhaan kaverinsa kanssa. Minä ja ystäväni silti jätkän kotona, kaksin. Se oli outoa, kun sisällä ei ollut ketään muita, niin paitsi kissat tietenkin.

Siltä myös tuli eilen puoll kahden aikaan yöllä viestiä. Hieman yllätyin kellonajasta.

Tänään mä näin sitä muutaman hetken, muuten pysyttiin kaukana hänen tieltään ja saatiin siitäkin kuulla jälkeenpäin.

Mä lähden kohta ja tiedän että ikävä tulee molemminpuolin kaikille. Ja siksi en tahdokkaan nähdä sitä nyt, jos se on noin surullisen näköinen kuten tänään. Mä en tiedä mitä sen mielessä pyörii, varsinkaan sen eilisen viestin jälkeen. Se myös ekan kerran eilen sano, ettei tahdo, että mä lähden.

Jäisin, jos vain mulle annettaisiin mahdollisuus valita, mutta mulle ei valitettavasti ole mitään mahdollisuutta edes yrittää jäädä.

Jos se aikoo rellestää samalla lailla kuin tän vikan viikon.. Mä olen pulassa enkä tosiaan tiedä mitä tehdä. Enhän mä voi toiselta puolelta Suomea puuttua sen tekemisiin. Eikä sekään enää siinä vaiheessa mieti, mitä mieltä mä olen sen menemisistä. Vaikka se tietäisikin etten pidä siitä, niin sillä ei ole mitään väliä, kun mä en ole näkemässä sitä. Se voi tehdä mitä se haluu, välittämättä musta tai mun mielipiteistä. Periaatteessa.

Mä kuitenkin toivon, ettei se tee sitä.

Oon mä ihan missä tahansa, niin ajattelis vähän.