Tyttö kertoi eilen vanhemmilleen koneella dataillessaan, että lähistöllä olisi aivan ihana ja ainutlaatuinen skrppäystarvikeliike.

Keskustelu alkoi aamulla uudelleen, kun tytöltä kysyttiin, haluaako hän lähteä käymään siellä. Hän oli valmiina lähtöön vaikka saman tien. Tarkisti vain koneelta paikan osoitteen ja aukioloajan, aivan torstaisin 12-17, sipaisi vielä huulikiiltoa huulinsa ja istuutui autoon muun perheen kera.

Autossa joutui istumaan vain puolisen tuntia, ensimmäinen pysäkki kuitenkin oli Kokkola ja tyttö joutui vielä hieman hillitsemään intoaan ja odottamaan, kun muu perhe tahtoi kierrellä hieman kaupoissa.

He löysivät hieman kaupungin syrjemmältä reunalta hienon vohvelikahvilan. Tarjolla oli niin makeaa-, kuin suolaistakin vohvelia kera kermavaahdon, mansikkahillon ja strösselin. "Mä taidan päätyä tuohon perinteiseen", sanoi tyttö ja meni metsästämään pepsiä kylmäaltaasta itselleen ja veljelleen.

Aurinko paistoi ja kylmä juoma viilensi juuri sopivasti. Kaikkien katseet kääntyivät ovelle ja hymy löytyi jokaisen suunpielistä. Tarjoilija toi heille tilauksensa. Kaksi kertaa tavallinen vohveli kermavaahdolla, mansikkahillolla ja srösselillä sekä kerran lohivohveli.

Tytön katse oli nauliutunut tiehen. Vatsa oli täynnä juuri syödystä vohvelista, kun he istuivat jälleen autossa ja jatkoivat matkaansa muutaman kilometrin päähän paikkakunnalle nimeltään Kälviä. Tyttö tarkisti tarkasti jokainen talon kulman, jonka he ohittivat. Heillä ei nimittäin ollut aavistustakaan missäpäin liike sijaitsee.

"Tossa!" Huusivat tyttö ja hänen isänsä samaan aikaan. Auto kaarsi nopeasti oikealle ja lähimpään koloon mihin auton sai ajettua. Isä jäi autoon, tytön, äidin ja veljen lähtiessä katsomaan minne ovat päässeet.

"12-17 torstaisin ja kello on puoll kaks. Mut tää ovi on kiinni?" Tyttö roikkui hetken kahvassa kiinni, kunnes joku ilmestyi haukkuvan koiran kanssa ovelle. Hän avasi avaimella oven ja kysyi kuinka kaukaa he olivat saapuneet. "Helsingistä", tyttö vastata nopeasti. Omistaja kertoi, että on lomalla, mutta koska olimme tulleet niin kaukaa niin hän päästi heidät sisään katselemaan.

Tyttö katseli, kierteli ja ihastele. Hän ei ikinä ennen ollut nähnyt mitään vastaavanlaista. Niin ja olihan tämä liike ainoa kaltaisensa Suomessa. Tyttö kaiveli ja penkoi jokaisen laatikon ympäri, kunnes tunti oli kulunut ja syliin oli kertynyt aivan älyttömän iso kasa kaikenlaista skräppäys tavaraa.

"Nyt musta tuntuu, että olen valmis." Kasasta löytyi monta erilaista rullaa nauhoja, uusia ihania papereita ja kymmenen erilaista kirjainarkkia. Summaksi hänen ostoksistaan tuli seittemän kymppiä. Tyttö kiitti kovasti, kun hän pääsi lomasta huolimatta käymään ja sai vielä lahjaksi kimallekynän. "Tätä sun täytyy ehdottomasti kokeilla", myyjä sanoi ja laittoi sen kassiin, tytön hymyillessä kauniisti vieresssä.

Tyttö oli rakastunut paikkaan heti ensinäkemästä. Paikka oli pieni, mutta niin ahdettu täyteen tavaraa, että jos sieltä ei jotain löytäisi niin sitten ei kyllä mistään. Tyttö hehkutti koko paluumatkan perheelleen kuinka iloinen on, kuinka tuonne täytyy päästä uudelleen ja kuinka paljon ideoita hänellä on päässään.

Nyt hän onnellisesti sängyllään suihkunraikkaana ja valmiina nukkumaan. Tämä oli ainoa syy, mikä on tarpeeksi painava ohittaakseen kaiken huonon tästä matkasta. Tämä oli syy, miksi tyttö on onnelinen, että lähti kuitenkin mukaan. Hänelle se paikka oli paratiisi.