Eikö se yleensä mene sillein, että kun joku kehuu sua, niin se on hyvä asia? Otat kehut hymyillen vastaan, kiität ja sanot "emmä nyt tiiä..." Kehutaan sitten sun ulkonäköä taikka sitä miten hyvin olet tehnyt ruokaa.

Niin mäkin olen aina luullut, ettei kehut voi koskaan olla pahasta. Ja ne vain piristävät, jos kuulet jonkun sanovan kuinka nättinä olet tänään.

Mun puhelin ei ollut eilen yöllä äänettömällä, kuten sen tavallisesti muistan laittaa. Se oli kuitenkin mun vieressä ja puoli kahdelta yöllä mun unen läpi kantautui tuttu ääni ja kauhea väriseminen. Kesti hetken tajuta mitä tapahtuu. Sain puhelimen mieleeni, avasin kannen ja huomasin saaneeni jätkältä viestin.

Sen kanssa puhuessa pitää aina muistaa se kenen kanssa puhuu. Sen tietää, että jos häneltä kysyy jotakin, hän joko väistää kysymyksen vastakysymyksellä, kehumalla taikka suoraan vastaamatta jättämisellä. Hän ei koskaan usko, että joku voisi auttaa häntä, vaan vannoo useesti "kaiken olevan huomenna paremmin." Niin tässä taas pitää muistaa se nimi juttu, se on tosissaan jos se käyttää mun nimeä.

Mä tiesin viime yönä heti pärinästä hänen olevan asialla, koska kukaan muu ei, yleensä, herätä mua keskellä yöllä. Mutta tiesin myös sen ettei kaikki ole kunnossa, alku oli jo niin hurmaava.

Ne muutamat viestit mitä sen puolen tunnin aikana sain, pysäytti mun ajatuksen taas ihan totaalisesti ja jos mun olis ääneen pitänyt siinä kohtaan jotain sanoa, olisin menettänyt puhekykyni. Kun minä tarjoan apuani, olen tottunut saamaan vastauksesi joko suoran selityksen tai "kiitos mä pidän mielessä." Häneltä en kuitenkaan koskaan saa sitä. Vaan vastaukseksi hän kehuu minua.

Hän herätti mut viime yönä vain sen takia, jotta voisi kertoa mulle, kuinka tärkeä ja rakas minä hänelle olen. Hän sanoi, ettei tule koskaan katoomaan, joka sai mut loppuyöksi ajattelelemaan, että olenko minä antanut ymmärtää jotakin tuohon suuntaan?

Minä sanoin hänelle ihan suoraan mitä sillä hetkellä ajattelin. Ihmettelin, miksi hän tahtoi herättää minut tähän aikaan, miksen saa auttaa ja mikset voisi päästää mua lähemmäs. Kun oikeesti tykkään.

"Älä huolehdi, kiitos kuitenkin ja hyvää yötä. <3"

Hänen kanssaan on aina ollut hieman vaikea keskustella. Se kehuu mua, jotten mä huolehtisi sen puolesta. Se tietää, vaikken ole mitään sanonut, että mulla on viime aikoina ollut meijän juttu paljon mielessä, se halusi muistuttaa, että sanoo hän muille mitä tahansa, mä olen kumminkin se tyttö, joka merkkaa sille enemmän kuin kukaan muu ikinä. Ettei mulla olisi mitään syytä huolehtia.

Se halusi hyvittää aikaisempia sanomisiaan, vaikka tiedän minä miksi hän ne muille sanoi. "Ei meistä koskaan mitään tule."

Mä en kauheesti innostu öisistä rakkaudentunnustuksista, kaipailuista taikka kehumisista. En varsinkaan sillon, kun tiedän että se selittää, jotta saisi mulle paremman mielen. En varsinkaan sillon, kun mä tiedän että sillä saattaa olla seuraa, sekä ihmisistä että pulloista.

Mä en tiedä mistä viime öinen sai alkunsa. Siitä että se tahtoi huonoon oloonsa vaan kuulla musta? Vai siitä, että se tahtoi tosissaan hyvittää? Vai tarkoittiko se oikeasti sitä mitä sanoi, jokaista sanaa?

Mä tahtoisin uskoa.