Mä koetan, jos kirjoittaminen auttaisi. Ja tuo on sen nimi. Tällä hetkellä. Ja kerrottakaan, että se alkaa "anna anteeksi". Ja se siitä.

Mä tiedän, että vielä pari päivää sitten olin ihan in lööv, olen minä vieläkin uskokaa pois. Mutta arki alkoi tänään. Koulu. Lukion toka. Iik.

Ja samalla mun välimatkan pito, jotta saan opiskeltua, rauhassa. Ilman miestä ja huolia, ongelmia ja suklaata.

Joku siinä taas ottaa päähän. Mä en oikein tällä kertaa tiedä, että mikä. Jokin. Se ärsyttää mua.

Mut ei ainoastaan se. Vaan myös se, että teloin itseni tänään koulun vessojen rappusissa, joissa on hei daa yks rappunen. Ja nyt sattuu.

Se mies.

Ehkä on parempi olla nyt yksin. Se saa nyt juhlia ihan yksin ja juoda niin paljon ku tahtoo, mua ei kiinnosta.

Mulle on aiemmin ilmotettu, ettei mun välimatkan pidot saati sitten suunnitelmat onnistu koskaan. Mutta nyt mä TAHDON onnistua.

Tahdotko sinä?

Ja paskat.