Mä olen kattonut kaks päivää putkeen Frendejä, tällä hetkellä olen toisen kauden puolessa välissä. Katottuja tunteja tullut ehkä noin viistoista.

Mä pystyn vaan samaistumaan siihen Rachel-Ross kuvioon niin hyvin. Tarkoitan lähinnä tätä ollaan-eiolla-MEILLÄOLITAUKO-ollaan-eiolla-rakastumisjuttua.

"Vielä viikko sitten se oli pelkkä Ross. Kaveri-Ross. Ja nyt. Nyt se on SE Ross. Ah-mun rakkaudenkohde Ross."

Niillä on tosin se ero, että silloin kun toinen oli rakastunut toiseen, oli edessä jotain kissoja tai italionalaisia ja sitten, kun toinen oli valmiina tunnustamaan tunteensa tuli eteen Julie.

Ja meillä. Meillä ei kummallakaan ole ketään toista. (ainakaan tietääkseni, olisi kiva jos joku voisi hieman valaista, jos tietää ko. asiasta enemmän!) 

Ja vielä viikko sitten mä olin valmiina hylkäämään tän kaiken, aloittamaan alusta ihan yksikseni ja jättämään taakseni tän kaiken säätämisen.

"Sun pitää vaan todeta, että olet päässy yli."

"Ross. Mä olen päässy susta yli."

"Sä oot päässy musta yli?... Millon sä olit mun allani?"

Mutta nyt, kuljettuani viikon eteenpäin. Mä olen ole asiasta ihan samaa mieltä. Nyt se tietää, että mä tahdon puhua sen kanssa, myöhemmin tällä viikolla. Asiassa on vain pieni mutta. Mä en nimittäin tiedä mitä mä aijon sanoa.

Mä rakastan sua? Mä en halua koskaan menettää sua? Sä oot tärkeä mulle? Anteeksi? Mä tahdon susta eroon lopullisesti? Tästä ei koskaanikinä tule mitään?

Me viestiteltiin eilen puoll yhen aikaan yöllä. Se huolehti musta ja mun nukkumisesta. Se haluaa mun parantuvan nopeasti.

"Siinä on se meijän ero. Mä en ikinä tekisi minkäänlaista listaa."

Meillä eroja löytyy aika paljon. Totesin eilen, että mä olen tyhmä ja kamala ihminen, kun oon näin mustasukkainen. Eihän se ole multa pois, jos se puhuu kauniisti kavereilleen. Mutta silti. Onko meissä kumminkin liian paljon eroja?

"Me ollaan luodut toisillemme. Kysymys onkin, tunnetko sä vetoa mua kohtaan?"

Lopultahan Ross ja Rachel päätyivät yhteen, onnellisesti pienen Emma-tytön saattelemana. Mutta kumminkin. Ja hei ne sentään sääti tätä samaan yli KYMMENEN VUOTTA. Joten mitä sitten, jos onkin kulunut vasta vuosi? Niin ja puoli vuotta siitä, kun molemmat kerrottiin mitä ajatellaan toisistamme. Tai no jos rehellisiä ollaan, niin ens viikon perjantaina tulee puoll vuotta viikonpäivän mukaan ja sunnuntaina luvun.

"Kyllä mä uskon, että te saatte selvitettyä noi asiat yhdessä. Te ihan selvästi ansaitsette toisenne." Mun kaveripoika vastata, mun tilitettyä sille parin tunnin ajan meistä.