Mulla on ajatusmaailma taas kunnossa.

Tai ainakin mä olen siinä uskossa.

Vaikka se tekee taas tota samaa, mitä teki kesälomallakin. Sanoo toista ja tekee toista.

Hyvähän se on muille hehkuttaa kuinka hyvin menee, on onnellisesti rakastunut ja plaaplaa ja mulle ei edes viestiä laita, muusta yhteydenotosta puhumattakaan.

Mihin mun niinku pitäs uskoa?

Oikeesti, toi ihminen tulee olemaan mulle kysymysmerkki koko mun lopun elämääni, mä tiedän sen, joten olis kiva tietää tälleen etukäteen, että helpottaako tää kaikki edes kymmenen vuoden kuluttua?

Mä vihasin sitä ihan kunnolla viime viikolla ja se todellakin tiesi sen.

Ensi viikosta en sano mitään, tällä hetkellä en vihaa, mutten kauheesti ihkutakaan sen perään. Koska en vielä tajua sen ajatuksista yhtään mitään.

Katellaan miten tää taas lähtee.