Mä sain itselleni hyvän mielen.

Mä luin mun kirjoittamia juttuja, mitä Mies on mulle viimeisen puolen vuoden aikana lausahtanut.

Ne nosti mulle hymyn huulille.

Niitä lukiessa, mä taas kerran ymmärsin kuinka paljon mä siitä välitän. Ja ennen kaikkea, kuinka mun rakkaus häntä kohtaan on vaan viimeisimpien kuukausien aikana kasvanut.

Sillä aina, kun me riidellään tai kinataan, mä muistan aina uudelleen ja uudelleen syyt siihen, miksen mä halua siitä eroon ja minkä takia, mä aina uudestaan selvitän asiat ja olen iloinen meijän jutusta.

Mä luin monta kertaa niitä ihania sanoja, "sä oot söpö" oli niistä yleisin. Niistä kävi ilmi, kuinka se tykkää musta ja haluaa aina saada mut hyvälle tuulelle. Se laittaa hymyilemään.

Mä oon monta kertaa itekseni miettinyt, tietääkö Mies kuinka paljon mä arvostan sitä ja kuinka hän saa mut aina iloiseksi. Silloin kun se kattoo mua suoraan silmiin ja hymyilee, tän tytön jalat pettää alta.

Se on ihminen, jota mä tällä hetkellä rakastan ihan älyttömästi. Mä olen vaan niin onnellinen tästä ja siitä, koko jutusta. Ja se on yksi syy, miksi mä pidin lukemastani. Mä tulin onnelliseksi, kun luin että se toinen, voi ajatella musta ihan samoin kuin mä siitä.

Mä vaan joskus haluaisin sanoa sille jotakin, joskus mä haluaisin että se kuulisi, kuinka paljon mä sitä ajattelen ja miksi mä tykkään siitä niin paljon. Mä haluaisin, että se vielä joskus pääsisi näkemään mitä mä olen tehnyt ja mitä mä siitä kaikesta ajattelen.

Kyllä se vielä joskus saakin varmasti kuulla.

Nyt mä nautin tästä hetkestä - ihan rauhassa.