Mä olen viettänyt tän päivän Aurinkolahdessa juhlien sukulaiseni 60 vuotis synttäreitä. Meillä oli koko isin puolen suku koolla ja tunnella oli niin korkealla kuin olettaa voi, eihän me nähdä toisiamme kuin ehkä kerran viiteen vuoteen.

Mä vietin suurimman osan ajastani mun kahden serkun kanssa, tytöt ovat mua kuus vuotta vanhempia, mutta me ollaan aina tultu tosi hyvin toimeen.

Me keskusteltiin kaikki läpi. Harrastukset, koulu, työt, asuinpaikka, ihmiset, sukulaiset ja menneisyys. Me vaan hymyiltiin ja naurettiin. Mulla oli oikeesti hauskaa.

"Se on jännä miten sä kerkiät noin moneen paikkaan ja silti sä olet aina yhtä iloinen."

Mulla on kiire, mutta kiire on paikkoihin jossa mä viihdyn ja joissa mä teen sitä, joka saa mut iloiseksi.

Yhtä asiaa mä jäin kumminkin kaipaamaan.

"Seurusteletko sä? Kukas se mies on? Ootsä seurustellu? Kuka on sun mielest ihana?"

Kertaakaan multa ei kysytty miehistä, joka on ennätyksellistä, sillä yleensä se on se mikä kaikkia kiinnostaa kaikista eniten. Mutta ei, toisaalta olen ihan tyytyväinen, sillä mä en todellakaan jaksa selittää ja olisinkin päätynyt siihen tuttuun lauseeseen; "onhan noita, mutta vapaana viihdyn.."

Ei tässä sen kummempia.

Halusin vaan kertoa, että mulla oli kivaa ja nyt hymyilyttää.