Puhutaanko vaihteeksi rakkaudesta?

Mä en ole kertonut mitään siihen liittyvää pitkään aikaan, joten juuri nyt on hyvä hetki avautua tämän suhteen.

Tuleeko yllätyksenä, jos mä kerron, että elämässäni on Mies? Se on sellanen tosi ihana ja mä tykkään siitä kovastikin. Ja kyllä myös hän tietää tämän, ei siis ole minkäänlainen salaisuus - ollut enää pitkään aikaan. Oikeastaan, voisin jopa veikata, että tällä hetkellä yli puolet koulustamme tietää tämän. Yllättävää tosin, itse en ole asiasta kertonut kuin kahdelle ihmiselle..

Mies on oman muistikuvani mukaan ensimmäinen ihminen, joka on kehunut mua kauniiksi. Ja se on myös ihminen, joka muistaa kertoa sen mulle tarpeeksi usein, ainakin silloin, kun itse epäilen tätä.

"Ihan oikeasti, usko mua, sä näytät hyvältä."

Sen sanat on jääneet mun mieleen hyvin ja siis ihan kaikki mitä tännekin kirjoitan, ei ole mistään paperilta kopsattu, vaan kaikki sanonnat sun muut on suoraan mun päästä, joissakin asioissa olen ihmeen hyvämuistinen..

Sen sanat merkkaa mulle paljon ja sen mielipiteellä on mulle merkitystä. Paljon enemmän kuin hän varmaan itse tietääkään. Mulle on myös tärkeetä, että hän on selvillä missä mä menen ja kenen kanssa. Tästä syystä mä päivittäin kerron hänelle ihan pienimmät ja mitättömimmätkin jutut mitä mun mieleen tulee, mitä en välttämättä muistaisi edes muille sanoa ja musta on hienoa huomata, että on ne kuinka hölmöjä asioita tahansa, hän kuuntelee mua ja tahtoo tietää. Sen tuki ja rohkaisu merkitsee paljon, on ihana tietää, että joku on aina tukemassa, ihan mitä mä sitten ikinä päätänkin.

Koska kaikki eivät aina ole olleet mun miesmaun suhteen yksimielisiä, on meijän suhteesta puhuttu paljon, siitä tuleeko tästä mitään. Mä en kauheasti innostu mun ystävien mielipiteistä tai sanotaan näin, että ne eivät vaikuta mun omiin päätöksiin kuten Miehen sanomiset. Taisinkin alkuviikosta mainita eräälle ystävälleni, että mun huonona päivänä mulle on ihan turha puhua - maailmassa on silloin vain yksi ihminen ketä mä suostun kuuntelemaan.

On kuitenkin kaksi lausetta, jotka ovat molemmat tulleet samalta ihmiseltä ja jotka tulen muistamaan juuri sen takia, että ne on sanottu rakkaudesta. Ei rakkaudesta hyväksyä meijän juttu, vaan rakkaudesta muhun.

Ensimmäisessä lauseessa todetaan, että koska nähdään kuinka onnellinen mä Miehen kanssa olen, ei meijän väliin ole mitään asiaa ja kaikki tämä hyväksytään.

Ja toisen mä sain kuulla eilen illalla. Mä oikeesti tulin iloiseksi, koska se oli jotain mitä mä olen halunnut kuulla jo pidemmän aikaa.

Yksinkertaisesti lyhynnettynä "Onnea sulle - sä olet ansainnut sen."

Ei siihen osannut paljoa muuta sanoa kuin Kiitos.

(olen muuten kauhean kohtelias tänään, kun päivän teemoissa toistuu jatkuvasti kiitos ja anteeksi)

Niin sitä sanotaan, että rakkaudesta tekee hulluja asioita. Jättäytyy pois tunnilta, jotta saisi istua hänen vieressään rauhassa 75 minuuttia mukamas opiskelemassa ruotsia, vaikka jo ihan alusta lähtien on selvää, ettei siinä mitään ruotsia olla opiskelemassa? Äh emmä usko tollaseen.

Y: Mä yritin tarjota apua, mutta hän ei huolinut sitä vastaan.

J: Ei siltä kysytä. Sitä vaan opetetaan, haluaa se tai ei. Niin mäkin tein sen yh:n kanssa ja se sai 8.

Joskus on ihan kivaa puhua rakkaudesta.

Joskus on ihan kivaa hempeillä.

Joskus on ihan kivaa kertoa, kuinka onnellinen on.

Joskus on ihan kivaa jakaa muillekin, kuinka ihanan miehen sattuu omistamaan.

Niin ja joskus. Joskus on hienoa itsekin huomata, että maailmassa on ihmisiä, joiden takia kannattaa pysyä hereillä.

Joiden takia kannattaa olla olemassa ja hymyillä. Joita kannattaa rakastaa - koska ne rakastaa takaisin.

Ja se saa hymyilemään.

Rakkaus.