Mä olen usein kuullut, että kun joku päivä alkaa huonosti, on aivan varmaa, että se myös päättyy yhtä huonosti.

Mä nousin tänään väärällä jalalla ja kyllä, olen sillä tuulella edelleen.

Yllättävintä tässä päivässä oli Miehen kanssa käydyt lyhyet keskustelut. Hän huolestui musta ja alkoi miettimään miksi mulla menee jälleen huonosti. Mä sanoin sille, että yritän vältellä sitä, koska mä tahdon olla yksin, enkä tahdo piristyä ja siis hänen seurassaan vihainen olotila ei ole mitenkään mahdollista.

"Mutta sä et ole nähnyt mua viikkoon!"

Niin. Kyllä se siksi kymmeneksi minuutiksi nosti hymyn hetkittäin mun huulille, mutta se siitä. Terveystarkastuksen ajaksi mun piti nostattaa mun mieliala, koska en halunnut kertoa sille mitään, sillä tiesin ensimmäisen kysymyksen olevan "Minkälaisella mielellä olet?"

Tällä hetkellä. Hämmentynyt, surullinen, mietteliäs, peloissani, väsynyt, kiireinen.

Jos mä voisin, mä sulkeutuisin huoneeseeni ja vetäisin peiton korviini. Laittaisin pään tyynyyn ja silmät kiinni. Olisin hiljaa.

Mutta ei elämä voi mennä niin, ei edes nyt.

Elämä jatkuu, halusi tai ei ja on jaksettava vaikkei aina jaksaisikaan.