Se sai mut tänään hymyilemään.

Aluksi se oli vain hymy ja sana "Huomenta". Mutta se sanoi sen eri tavalla kuin yleensä kiireessä nopeasti sanottuna. Se oli painoitettuna, hitaasti ja pehmeällä äänellä.

Sen jälkeen se oli hymy ja pään silitys. Heti sen jälkeen, kun olin kertonut ettei myöskään hän saa koskea muhun.

Sitten se oli hymy ja kiusoittelevat sanat.

"MITÄ toi tyttö on ollut tosi pitkään hiljaa, mitä on tapahtunut?!"

-Sillä on pahat mielessä...

"Nääh.. Emmä usko. Mulla tulee jostain syystä heti mieleen, että sen pää on ihan tyhjä.. ;)"

Mä olin hetken aikaa hiljaa seistessäni Miehen ja hänen pikkuserkkunsa seurassa. Musta oli vaan niin kiva kattoa niitä. Mä hymyilin. Mä katsoin suoraan eteenpäin, mutta näin edessäni olevasta seinästä heijastuksena, kun Mies käänsi muutaman minuutin välein katseensa muhun ja hymyili. Mäkin hymyilin.

Mä olin pieni ja söpö. Pieni, söpö ja hymyilevä tyttö. Pieni, söpö, hymyilevä ja onnellinen tyttö. Pieni, söpö, hymyilevä ja onnellinen tyttö, jolla on aivan ihana Mies.

Se mä olin.