"Et sitten vähempää saanut päällesi?"

Kuului mun takaani, kun jäin Pasilassa junasta pois. Mä käännähdin ja hymyilin iloisesti.

"Ei, emmä saanut.."

Tää poika katto mua ja hymyili. Ja me jatkettiin matkaa kohti toista laituria, josta meijän toinen juna lähtee.

Loppumatkan hän kiersi mun kanssa samaa matkaa, vaikka olisi päässyt nopeammin toista reittiä. Mua hymyilytti, kun me erottiin.

Me nimittäin puhuttiin mun pukeutumisesta, siitä että mulla on hameviikko.

"Sulla oli eilen mustaa ja tänään pinkkiä.."

"Mulla on huomenna pinkkiä.. :D"

"Jaa, no mitäs sulla nyt on sit päällä?"

".. Jotain siltä väliltä :p"

Sen pojan nähdessäni mua alkaa aina hymyilyttämään. Ehkä eniten se, että mä olen tuntenut sen nyt ehkä jotain kymmenen vuotta, ja vasta tänä syksynä se on alkanut puhumaan mulle.

Mä vaan alan olemaan oikeesti siinä uskossa, ettei se tahdo musta pelkkää kaveria.. No, musta on kiva seurata sen toilailuja, mukavahan se on kun on seuraa kotiovella saakka.

Mulla katkesi ajatus aivan täysin. Ehkä mä poistun.