Mä nojasin eilen seinään ja mun katse oli nauliutunut suoraan eteenpäin. Taustalla alkoi soimaan Hurriganes. Mun edessä tanssi toisiinsa täysin rakastunut pari. Ne tanssi hitaasti ja aina välillä niiden huulet kohtas.

Mä katsoin niitä kahta ihaillen. Aiemmin multa kysyttiin, että olenko mä niille kateellinen. Ei, en mä ole. Mä en varmaan ikinä itse tuohon pystyisi. En ainakaan just nyt. En kenenkään kanssa.

Mun viereen tuli seisomaan mua hieman pidempi, ja isokokoisempi, mies. Mua kaksi vuotta vanhempi. Se siirsi lyhyen silittelyn jälkeen kätensä mun lanteelle. Just sitä mä en olisi kaivannut. Hyvä asia oli se, että Mies oli kerennyt jo lähtemään kotiin, eikä tätä nähnyt.

Sen ihmisen kanssa eläminen nyt on vaan taas tosi vaikeeta, kun tuntuu, ettei sitä ymmärrä mitenkään päin.

Minkä takia se tuli eilen, vaikka oli kipeänä?

Luuleeko se, että mulla oli jotain muiden kanssa?

Suuttuko se mulle?

Mitä se haluaa?

Mä en saa edes jutella kenenkään kanssa, jottei hän tule mustasukkaiseksi, vaikka hän ei edes itse tahdo puhua mun kanssa - muusta puhumattakaan.

Mä en kestä.