Koeviikko vie voimia itse kullakin. Mitä sitä kieltämään, kun sattuu itselläkin olemaan joka päivä jokin koe. Neljä olisi vielä jäljellä.

Yksi hyvä puoli koeviikostakin kuitenkin löytyy; oikeasti on aikaa nähdä ihmisiä. Me ollaan tänäänkin oltu porukalla yhdessä parisen tuntia. Mieskin väitti niin lujaa puolessa välissä lähtevänsä kotiin, mutta hyvin se viihty loppuun asti meijän seurassa.

Viime aikoina se on taas saanut mut helposti hymyilemään. Tänäänkin hän oli oikein ihanalla tuulella ja pääsi hänen pikkuserkkunsakin taas seuraamaan tätä meijän välistä jännitettä. Pisti naurattamaan, kun toisen katse vaihtuu musta Mieheen ja toisin päin tosi tiivisti, kun me vaihdetaan jotain iänikuista läppää siitä, kuinka me kaikki, MYÖS MINÄ, olemme Miehen vaikutusvallan alla. Vaikka siis minähän en ole, koska mulla on oma tahto ja omat mielipiteet, mutta silti se päättää munkin asioista enemmän kuin minä edes tiedän.

Hih. Nyt jatkuu lukeminen. Piti vaan tulla kertomaan, että kaikki on hyvin :)